Alpakkavillaliivi koossa 74

Ostin keväällä muutaman kerän Dropsin Alpaca-lankaa, koska kerien herkullisen sininen väri käski minua kartuttamaan luottokorttilaskuani. Tuolloin minulla ei vielä ollut mitään tietoa siitä, mitä langasta tekisin, mutta joulun lähestyessä sainkin inspiraation neuloa uudelle veljenpojalleni langasta villaliivin joululahjaksi. Etsin käsityölehdistä kivaa ohjetta, mutta lopulta päädyin soveltamaan itse (näinhän siinä aika usein käy, eikös?). Ostin bodyn, jossa oli "kauluspaita" ja rusetti, ja mallailin liivin bodyn ympärille. Tällainen siitä tuli, niinpal kauhia hiano!

Alpakkalangasta neulottu liivi koossa 74

Tein liivin melkein loppuun asti kaksi kertaa, mutta mittanauhan ja kokotaulukon kanssa pähkäillessäni jouduin toteamaan, että tulee auttamatta liian pieni! Kolmannella kerralla leveyttä oli tarpeeksi ja uskalsin katkaista langat. Toisen ja kolmannen yrityksen välissä tosiaan ostin mallina toimineen bodyn, jottei tarvitse kokeilla neljännen kerran onnea. Kokeilemalla löysin riittävän määrän silmukoita työhön, 168, eli 42/puikko. Tämä määrä oli käsialallani sopiva koon 74 bodyn ympärille neulottuna. Mikäli haluaisi neuloa eri kokoisen liivin, kannattaisi tehdä mallitilkku ja mitata kuinka monta silmukkaa tulee 10 cm matkalle ja lisätä tai vähentää sen mukaan. Neulepinta on niin joustava, että se venyisi äärimmillään varmaan kaksinkertaiseksi.

Aloitin *1o, 1n*- resorilla 10 rivin verran, josta tuli korkeutta 2 cm. Käytin 2 mm puikkoja koko työhön. Pyöröpuikko olisi ollut todella kätevä, mutten löytänyt mistään 2 mm kokoisia, joten tyydyin veistelemään viinipullon korkista stopparit Karbonzieni päihin. Hätä keinot keksii ja hyvin toimi!

Liivi on neulottu pyörönä kuin putkisukka, eli rivi koostuu neljän oikean ja neljän nurjan silmukan vuorottelusta samalla rivillä, ja joka neljäs rivi silmukat siirtyvät kaksi askelta vasemmalle. Tein alle rivin ensimmäiset 16 silmukkaa ja ensimmäiset 12 riviä käsittävän esimerkin, jossa x on nurja silmukka ja o on oikea silmukka. 13. rivi alkaisi kahdella oikella, jatkuisi neljällä nurjalla, neljällä oikealla ja, neljällä nurjalla ja kahdella oikealla. Tästä muodostuu hauska ja hyvin joustava neulepinta.

Liivin kuviossa kahdeksan silmukan mallikerta on helposti omaksuttu. x on nurja silmukka ja o on oikea silmukka (tai miksei toisinpäin jos niin haluat). Neljän oikean ja neljän nurjan silmukan mallikerta siirtyy neljän kerroksen välein askeleen vasemmalle.

Jatkoin samaa pintaa pyörönä (koska olen tietyissä asioissa todella laiska ja erityisesti vihaan valmiiden palasten yhdistämistä toisiinsa) kunnes kappaleen korkeus oli noin 20 cm. Neuloin ensin takakappaleen tasona loppuun ja etupuolen silmukat jäivät puikoille odottamaan vuoroaan. Kavensin ylivetokavennuksena ensin kainalossa 5 silmukkaa kerralla ja jatkoin mallikertaa toiseen päähän asti. Kääntyessäni päättelin samoin 5 silmukkaa ja jatkoin toiselle puolelle neulepintaa toistaen. Tästä eteenpäin kavensin kummassakin päässä rivin alussa yhden silmukan, kunnes olin kaventanut yhteensä 10 silmukkaa kummastakin kainalosta (puikolla 32 silmukkaa). Samalla täytyi pitää tarkkaan silmällä neulepinnan jatkuvuutta. Tämän jälkeen kavensin puolet harvemmin eli käytännössä aina mallikerran siirtyessa vasemmalle (joka neljännellä edestakaisella kerroksella) vielä neljä kertaa. Nyt molemmista kainaloista on kavennettu 14 silmukkaa ja jatkoin näillä silmukoilla kunnes saavutin bodyn olkasauman + pieni yhdistämisvara, muutaman mallikerran verran.  Päättelin kaikki silmukat kerrallaan, katkaisin langan ja vedin langan viimeisestä silmukasta läpi.

Tässä vaiheessa paljastankin liivin ainoan virheen, jota en lähtenyt enää korjaamaan. En tullut ajatelleeksi, että kuvion jatkuvuuden kannalta viimeiseksi riviksi ennen päättelyä täytyy neuloa vielä uusi rivi silmukoiden siirroilla. Mikäli näin ei muista tehdä (kuten en muistanutkaan), eivät edellisen neljän rivin silmukat taitu kuvion mukaisesti mutkalle vaan nököttävät suorina. Huomasin virheeni vasta siinä vaiheessa, kun olin jo poimimassa silmukoita resoria varten, enkä enää jaksanut lähteä sitä korjaamaan. Toivon, ettei kukaan sitä sieltä huomaa.

Alpakkavillaliivin korkeus oli noin 20 cm aloittaessani etu- ja takakappaleiden kavennukset ja kaula-aukon v:n

Liivin takakappaleessa kavennettiin kummastakin kainaloista 14 silmukkaa.

Etukappaleen kainalon kavennukset tein samoin kuin takakappaleen. Ensin neuloin etukappaleen toisen puolen ylös asti ja sitten vasta on toisen puolen vuoro. V-kaula-aukkoa varten kavensin joka toisella kerroksella myös keskeltä yhden silmukan. Kun kainaloaukossa aloitettiin kavennukset joka neljännellä kerroksella, harvensin myös kaula-aukon kavennukset samaan tahtiin. Lopulta olkapäällä oli vain kymmenkunta silmukkaa, jotka päättelin kuten takakappaleenkin. Tein toisen puolen etukappaleen samoin.

Sanottakoon vielä, että mallailin kavennukset bodyn hihojen saumoihin sopivaksi ja toisen bodyn kanssa tehtynä kavennukset voi olla järkevää tehdä toisin. Kokeilemalla löytyy istuvin ratkaisu.

Villaliivin etukappalekin on tullut valmiiksi v-kaula-aukon ja kainaloiden kavennusten jälkeen. 

Ompelin käsin olkasaumat yhteen ja mietin itsekseni, että liivihän näyttää näinkin todella hyvältä. Melkein jätin liivin tällaiseksi, koska tiesin mikä ilo ja riemu on tiedossa kun seuraavassa vaiheessa poimitaan kädenteiltä ja kaula-aukosta riittävä määrä silmukoita puikoille ja neulotaan resori. En muista paljonko poimin silmukoita kädenteiltä tai kaula-aukosta, mutta pyrin ottamaan mahdollisimman paljon, jotta resori ei vahingossakaan kiristäisi. Kädenteiden 8 kerroksen *1o, 1n*-resorin neuloin pyörönä, mutta pääntien resorin tasona (sekin 8 kerrosta). Jotta v:n tyveen ei muodostuis aaltoilua, kavensin joka kerroksen alussa yhden silmukan kummassakin päässä. V:n tyveen muodostui kaksi hieman suunnikkaan mallista resorin päätä, jotka molemmat kiinnitin siististi käsin ommellen vastakkaisen resorin saumoihin. V:n pohjukkaan muodostui näin kaksinkertainen resori.

Kädenteiden resorit ovat jo valmiina ja vain kaula-aukko odottaa viimeistelijäänsä.

Lopuksi viimeistelin langanpätkät piiloon ja höyryttelin liiviä. Niin monen purkamiskerran jälkeen liivi oli vihdoin valmis ja oman aikani hymy huulilla ihailin omaa tuotostani. Olen varsin tyytyväinen lopputulokseen ja toivon mukaan saajakin tykkää. Tai no hän olisi varmasti mielummin ottanut joululahjaksi jonkun ääniä pitävän rekkalelun, mutta toivon mukaan hänen vanhempansa tykkäävät.

Vielä kuva valmiista liivistä edestä ja takaa! 

Nuoren herran tyylikäs mallisto koossa 74

Posti toi minulle palan resoria ja kaksi noin metrin kangaspalaa, sekä toiveen veljeltäni ja hänen vaimoltaan saada niistä heidän puolivuotiaalle pojalleen vaatteita. En ollut vähään aikaan ommellut joustavia kankaita, ja saumurikin kaipasi hieman huolenpitoa ennen operaatioon ryhtymistä. Toiveena oli paita ja housut, pari kuolalappua, hupullinen haalari ja lelujen säilytyspussukka. Kaavat löysin omista Suurista käsityölehdistä, kirjastosta lainatuista Ottobre Kids -lehdistä ja netistä.

Ensimmäinen kangas, mustavalkoinen oransseilla väriläiskillä, oli trikoota ja tein siitä lopulta paidan ja housut, myssyn, kaksi kuolalappua ja lelujensäilytyspussukan. Toinen kangas, keltainen mustilla kuvioilla ja punaisilla tehosteilla, oli paksua neulosta, jonka taustan tummuus aiheutti ensin harmaita hiuksia. Onneksi kaapista kuitenkin löytyi riittävästi ruskeita lankarullia, jottei tarvinnut mustalla tai valkoisella saumuroida - haalarin hupun sisäsaumat olisivat paistaneet puolen kilometrin päähän. Pesin kankaat koneessa 40 asteessa ennen leikkaamista. Totesin ommellessani, että on vaikeaa tietää tuleeko vaatteista sopivan kokoisia kun ei ole sovitusmallia mailla halmeilla, eikä oikeastaan minkäänlaista käsitystä lapsosen koosta. On siis vain luotettava siihen, että hyvää tulee sovittamattakin, ja että ehkä tällä kertaa täytyy malttaa olla sen kummemmin sooloilematta.

Alle olen listannut kuvien kera tämänkertaisen malliston vaatteet ja mistä löydät kaavat, mikäli haluat itse hyödyntää samaa kaavaa. Olen noudattanut mallien ompeluohjeita.

Housujen kaava löytyy Ottobre Kids 3/2013 ja mallin numero 4.

Paidan kaava on Suuresta käsityölehdestä 4/2003 ja mallin numero 10.

Ottobren ja Suuren käsityölehden ohjeilla tehdyt paita ja housut saivat iloiset tehosteet oranssista kanttinauhasta ja resorista

Myssyn kaava löytyi Ottobre kids 6/2014 ja malli numero 3. Tein myssyn sisäpuolen pallokuosista. Myssyn narujen kääntämisessä meinasi mennä iankaikkisuus - miksi ihmeessä mulla ei ole jotain hilavitkutinta, jolla kapeiden nauhojen kääntämistä voisi helpottaa? Tarvetta olisi ollut!

Oranssissa teemassa pysyäkseni ostin oranssia pallokuosia ja vuorasin tämän sievän myssyn sillä.

Kuolalapun ohjeen löysin googlettelemalla Sannan blogista. Ompelin kaikki kolme pussiin ja tikkasin reunoja pitkin. Ensimmäiseen kokeilin pyöristettyjä reunoja taakse ihan vain kokeillakseni. Yhteen ompelin käsin pienet nepit kiinnitysmekanismiksi ja kaksi saivat kiinnityksekseen leveää tarranauhaa.

Kuolalappuja kolmin kappalein! Kahteen tein tarranauhakiinnityksen ja yhteen ompelin pienet nepit. Nyt kelpaa hampaita tehdä!

Lelujen järjestyksessä pitoa varten ompelin "omasta päästä" pussukan, jossa on kiristysnauhat. Pussukan mitat ovat noin 30cm x 60 cm, joten sinne mahtuu pikkuautoa poikineen. Kiristysnauhojen kujaan käytin samaa kanttinauhaa kuin paidan pääntien huolitteluun. Pyöristin myös pohjan saumoja hieman, jottei se näyttäisi niin laatikkomaiselta.

Lopusta kankaasta tein kätevän lelujen säilytyspussukan. 

Lähempi kuva pussin suuaukosta. Tein riittävän korkean taitoksen, jotta pussukka näyttää siistiltä myös sisäänpäin katsottuna.

Keltaisesta neuloksesta tehty kuolalappu jo vilahtikin aikaisemmassa kuvassa, mutta tein neuloksesta vielä hupullisen vinovetoketjulla varustellun haalarin ja lippapipon.

Haalarin kaava löytyi Ottobre Kids 4/2012 malli 5 ja lippapipo on Noshin ilmaiskaava koossa S. Lippapipon tein vuorittomana, koska neulos oli huomattavasti paksumpaa kuin trikoo, jolle kaava oli tarkoitettu. Lipan sisälle löysin laatikoistani astetta paksumpaa askarteluhuopaa, ja hyvin pysyy lippa suorassa. Harkintaan jäi, pitäisikö pipoon tehdä vielä kirkkaan punainen tupsu! Sen voi onneksi lisätä myöhemminkin.

Hupullinen haalari vinovetoketjulla on tällä hetkellä huippumuodikas. En ollut riittävän rohkea laittamaan punaisia resoreita kun pelkäsin, että tulee liian räikeä. Lippis näkyy myös kuvassa.

Lippiksen sivuprofiili.

Lippiksen sisäpuoli. Ohjeen mukaan lippis olisi ommeltu vuorillisena ja pussiin, mutta kangas oli sen verran raskasta neulosta, että ajattelin paremmaksi tehdä vuorittamattoman. Lisäsin muutaman sentin lipareen sisäpuolelle, jotta saan siististi tikattua lakin ympäri.

Tällaisia tällä kertaa tuli surautettua! Kyllä nyt on poika keväällä tyylikäs, kun kasvaa vaatteisiin sisälle, ja sitten voinkin taas ommella uusia vaatteita seuraavassa koossa.