Kyläilylahja vastasyntyneelle: junasukat ja "junatumput" (versio 1)

Kävimme tervehtimässä viikon ikäistä uutta, pienen pientä sukulaista ja mitäs muutakaan voisin viedä lahjaksi kuin junasukat. Päätin vielä neuloa yhteensopivat tumput, joille annoin nimeksi junatumput versio 1. Lisäksi virkkasin parit pienet kukkaset koristamaan sukkia. Väreinä ovat hempeä vaaleanpunainen ja valkoinen, ja lankana Dropsin baby merino.

Junasukat ja junatumppujen ensimmäinen versio Dropsin baby merino -langasta

JUNASUKAT

Junasukan pituus venyttämättä on noin 9 cm ja mahtuu vastasyntyneelle ehkä 2-4 kuukautta jalan kasvuvauhdista riippuen. Sukat tein kuten tässä aikaisemmassa postauksessani, kerron tässä kuitenkin tiivistetysti tärkeimmät tiedot.

Puikot 2,5 ja silmukoita 32 jaettuna neljälle puikolle. *1o, 1n resorin korkeus on 9 riviä, sitten 3+3+3 riviä nurin, oikein ja nurin*. Toistetaan edellinen, minkä jälkeen neulotaan vielä yksi 9 rivin korkuinen resori ennen kantapään aloittamista. Olen itse tehnyt lähinnä sileitä kantapäitä, koska en pidä vahvistettujen ulkonäöstä, enkä oikeastaan niiden neulomisestakaan. Kantalapulla on korkeutta 12 riviä (+nurja) ja silmukoita oli 5+6+5. Noukin kantalapun sivusta 8 silmukkaa etureunastaan, joten kavennettavaa ensimmäisen puikon lopussa ja neljännen alussa oli kolme silmukkaa. Kavensin silmukat pois joka toisella kerroksella, minkä jälkeen jatkoin sileää ensimmäisellä ja neljännellä puikolla. Toinen ja kolmas puikko jatkavat 3+3+3 riviä nurin, oikein ja nurin. Jalkapöydälle mahtuu tässä koossa neljä nurjaa haitaria. Kantapään jälkeen neuloin yhteensä 22 kerrosta ennen kärkikavennusten aloittamista. Kavennukset tein leveänä nauhakavennuksena joka kerroksella.

KUKKASET

Päätin koristaa sukkia pienillä virkatuilla kukkasilla, mutten löytänyt yhtään juuri sopivaa ohjetta netistä. Löysin paljon kauniita, upeita, koristeellisia ja monimutkaisia ohjeita, mutta oikeastaan kaipasin vain peruskukan ohjetta. Kaipailemani kaltaisen ohjeen olen nähnyt jossain aikaisemmin, ja sitä muistelemalla tein nyt kokeillen seuraavanlaisen version.

Työn alla yksinkertainen virkattu kukka kiinteistä silmukoista ja pylväistä

Käytin koukkua nro 2,5/2 (en muista enää kumpi se on kun kokomerkintä on käytössä hinkkaantunut pois) ja lankana samaa Drops baby merinoa, jota käytin sukkiin. Aloitin kukan keskustasta, tein lankalenkkiin 5 kiinteää silmukkaa ja kiinnitin lenkiksi piilosilmukalla. Toisella kierroksella virkkasin jokaiseen kiinteään silmukkaan kaksi kiinteää silmukkaa (yht. 10) ja kiinnitin piilosilmukalla. Vaihdoin tässä vaiheessa väriä, koska siirryin terälehtiin, mutta keskustastahan voisi tehdä vielä suuremman, mikäli haluaisi tehdä suuremman kukan. Silloin ehkä virkkaisin taas jokaiseen silmukkaan kaksi kiinteää silmukkaa, jolloin seuraavalla kerroksella olisi 20 kiinteää silmukkaa. Joka tapauksessa rivin sulkeva piilosilmukka kannattaa tehdä jo uudella värillä terälehtiin siirtyessä. Virkkasin kolme ketjusilmukkaa, joiden jälkeen tein kolme pylvästä samaan silmukkaan, josta ketjusilmukkalenkki lähtee. Tämän jälkeen terälehti sulkeutuu kolmella ketjusilmukalla, jotka kiinnitetään piilosilmukalla aloituksesta seuraavaan kiinteään silmukkaan. Ensimmäinen terälehti on nyt valmis. Seuraavaa terälehteä varten siirrytään taas piilosilmukalla seuraavaan kiinteään silmukkaan, johon virkataan kolme ketjusilmukkaa. Näin toimien kukkaan pitäisi tulla 5 terälehteä, mutta ainakin yhteen tekemääni kukkaan tuli 6 terälehteä, mikä tarkoittanee sitä, etten aina muistanut siirtyä piilosilmukoilla eteenpäin. Eipä tuo ole menoa haitannut!  Kiinnitin kukat käsin sukkien sivulle ja etupuolelle.

JUNATUMPUT VERSIO 1

Sukat tarvitsivat kaverikseen tumput, ja halusin pitäytyä tässä hyvin paikallaan pysyvien junasukkien teemassa. Aloitin samalla tavalla kuin junasukat, eli 9 riviä 1o, 1n resoria, sen jälkeen haitareita, joita tein kaksinkertaisen määrän, eli 2x 3+3+3+ nurin, oikein ja nurin. Nurjia haitareita tuli siis neljä. Sen jälkeen neuloin 20 riviä 1o, 1n resoria ja lopuksi kavensin neulomalla kaikki silmukat kaksi oikein yhteen muutaman kerroksen ajan. Kun puikoilla oli 8 silmukkaa, katkaisin langan, vedin sen jäljellä olevien silmukoiden läpi ja päättelin tumput. Voilá! Eiväthän ne kovin kauniit ole, mutta jos ne eivät vilkkaasti käsiään heiluttelevan lapsen käsissä pysy niin sitten ei pysy mikään! Nimesin nämä versio ykköseksi, koska olin aluksi ajatellut tehdä hieman erilaiset, mutta olisin kaivannut ihan hieman lisää aikaa niiden mallin kokeilemiseen ja hahmottamiseen. Seuraavaksi syntyvä vauva saa olla junatumppujen versio 2 koekäyttäjä :)

Junatumppujen ensimmäinen versio

Yhden kerän lankapussukka virkkaukseen tai neulomiseen

Olen syksyn mittaan ihastellut eri käsityöryhmissä hienoja lankapussukoita, joissa mukana kulkee lankakerän lisäksi muuta pikkutavaraa. Ajattelin ratkaista syksyisen ompelujumini pienellä ja yksinkertaisella yhden illan pikatikillä, mutta nälkä kasvoi syödessä ajatellessani mitä kaikkea kivaa pientä lankapussukkaan voisi lisätä. Lisäsin koristeeksi applikoimalla lankakerät molemmille puolille sekä kokeellisen langanohjaimen. Aikaa meni lopulta pari päivää. Rahallinen panostus oli melko minimaalinen, sillä vinonauhaa (0,8 €) lukuun ottamatta kaikki tarvikkeet löytyivät kangasvarastoistani.

Lankapussukka pysyy vähän liikkuvammankin henkilön mukana. Olen itse todennut tämän erittäin käteväksi automatkoille, koska aikaisemmin lankakerä pyöri jossain epämääräisessä muovipussissa jalkatilassa. 

Ideani lähti pilkullisesta kankaasta, josta keväällä tein veljeni vaimon pyynnöstä vauvapesän. Sitä oli juuri sopivan kokoinen palanen pientä pussukkaa varten ja kaavojen hahmottelu alkoi jäljellä olevan kankaan mittauksella. Roikotin myös mittanauhaa käsivarrestani arvioidakseni kuinka suuri suuaukko pussukkaan tulisi tehdä ja pähkäilyjeni jälkeen olin saanut aikaiseksi kuvassa näkyvän kaavan, jonka korkeus oli 32 cm, leveys 25 cm, pussiosan korkeus 17 cm ja kantohihnan leveys 8 cm. Pyöreät kaaret piirsin Kartio-lasin reunaa pitkin. Jälkikäteen ajatellen, ihan hiukan syvempi pussukka olisi ollut hyvä, mutta kun ei ole kangasta niin ei ole kangasta. Pussukkaan mahtuu hyvin yksi kerä pyörimään, ja mikäli työ ei ole kokoluokkaa suuri, myös työ matkustaa pussukassa.

Tein pussukan toisesta sivustaan taitteella, koska mielessäni oli ovela suunnitelma langanohjainta varten! Päädyin lopulta toteuttamaan sen eri tavalla, joten pussukan olisi hyvin voinut leikata ilman taitetta.

Vuoritin lankapussukan valkoisella puuvillakankaalla ja tässä vaiheessa sain idean tehdä pussukan sivuihin jotkin kivat koristeet. Etsin netistä piirrettyjä kuvia erilaisista lankakeristä ja hahmottelin lyijykynällä vuorin puolelle taideteokseni. Aikomukseni oli aluksi vain tikata siksakilla ääriviivat, mutta kangasvarastoista löytyi juuri sopivan värisiä satiinikankaan palasia, jotta voisin applikoida niistä lankakerät. Toiselle puolelle tein virkkuukoukun ja pitkulaisen kerän, toiselle puolelle puikot ja pyöreän kerän. Tajusin myös, että pelkkien ääriviivojen siksakkaaminen toimisi vain yksivärisen kankaan päällä, kun taas pilkullinen pohjakankaani häivyttäisi osan kovasta työstäni.

Virkkaukseen koukku ja pitkulainen lankakerä (en millään näemmä malttanut silittää vuorikankaita...)

Koska lyijykynämerkinnät olivat nurjalla puolella, jouduin aluksi ompelemaan saumojen päältä pitkällä tikillä, jotta pystyisin tikkaamaan päälipuolelta. Aloitin applikoinnit koukuista, koska ne ovat lankakerän alla. Sen jälkeen jatkoin lankakerien parissa, ensin pitkällä tikillä ääriviivat hahmottaen, sen jälkeen oikealta puolelta applikoiden. Pyrin siihen, että jokaisen siksaksauman pää jää toisen sauman alle, joten applikoin ensin ns. alemmat langat ja vasta lopuksi päältä kulkevat pitkät saumat. Ja lopulta tietysti kerän ympäri, jolloin myös puikkojen/koukun saumojen päät jäivät piiloon.

Satiinikangas kiinnittyi samalla kun ompelin nurjalta puolelta paikat applikoinneille. Kaksipuoleinen liimakangas oli loppu, mutta tavallista oli, ja hyvin onnistui. 

Seurasin aikaisempia ompeleita oikealta puolelta tikatessani.

Applikointien lopputuloksesta tuli parempi kuin uskalsin toivoa! 

Jopa niin hyvä, että lankapussiahan voisi käyttää myös nurinpäin, kunhan pohjan sauman ompelee pussiin.

Pohjien ompeleminen pussiin erikseen oli jo hieman haastavampi tapaus, koska applikoinnit olivat paikoin lähellä reunaa. Ompelin myös hihnan päät toisiinsa, ja kanttasin molemmat suuaukot vinonauhalla. Olin varsin tyytyväinen pussukan ulkonäköön ja onnistumiseen, mutta vielä en voinut työtäni julistaa valmiiksi, koska olin saanut hassun idean, että reunaan pitäisi ommella langanohjain! Aikomukseni oli tehdä tuohon taitteella leikattuun reunaan kaksi napenläpeä, jotka ovat toisesta päästään auki. Tähän reunaan sitten laittaisin napin ja silmun. Kanttauksen jälkeen kuitenkin tulin toisiin ajatuksiin kun napinläven tekeminen jo kantattuun reunaan ennusteli katastrofia. Joten keksin, että miksi ylipäätään tehdä sitä napinläpeä kun pelkkä tamppi ja nappi riittäisi? Vinonauhasta ylijäänyt kaksinkertainen pala sai reunatikkaukset ja napinlävet, ja ompelin sen sivusaumaan. Napit ompelin käsin paikalleen.

Ideoimani langanohjain lankapussukalle. Toisella puolella säilytän tällä hetkellä kerrosmerkkejä.

Alustavan kokeiluni pohjalta langanohjain tosiaan toimii! Parhaiten kylläkin silloin kun kerä alkaa olla sen verran loppu, että se nykäistessä muuten pompahtaisi syliin. Täyteen lankakerään langanohjaimella ei tunnu olevan vaikutusta, tai pikemminkin haittaa sen liikettä. Syvempi pussi olisi tässä varmasti avainsana. Kehitettävää siis jäi! Mikäli en olisi tehnyt kirjailuja sivuille, olisin ehkä tehnyt pikkutaskut esim saksille, kerrosmerkeille yms. Ehkä seuraavaan versioon? :)

Valmis lankapussukka molemmilta puolilta. Olen supertyytyväinen lopputulokseen!

Lankapussukkaa voisi hyvin käyttää myös nurja puoli ulospäin, mikäli ei langanohjaimia tule käyttäneeksi. 

Historiallisen korsetin ompelukurssilla

Olin alkukesästä Vaasaopiston järjestämällä viikon mittaisella historiallisen korsetin ompelukurssilla. Olen aikaisemmin ommellut useampia  juhlapukukorsetteja eri käsityölehtien ohjeilla, ja ne ovat kaikki olleet samantyylisiä: takaa nyöritettyjä, vuoritettuja, luilla tai rigilenellä tuettuja, ja jossa päälikangas ja vuorikangas muotokaitaleineen ovat ommeltu pussiin, jotta korsetti on myös sisäpuolelta siistinnäköinen. Historiallisen korsetin teko oli hyvin erilainen kokemus, josta päällimmäisenä jäi mieleen moninkertaiset sovitukset ja riittävien saumavarojen jättämisen tärkeys. Suurin osa kurssilaisista (minäkin) valitsi mallikseen 1800-luvun "burleski"-korsetin (aikakaudella oli varmasti jokin nimikin, mutta puhuimme korsetista aina burleskina, joten muu nimitys on unohtunut). Tein takaa nyöritettävän version, mutta jotkut laittoivat myös plansetin eteen. Plansetit saimme pikalähetyksenä Belle Modestesta Helsingistä. Kankaat ostin Eurokankaasta  - päälikangas pakalta ja pellavakangas oli onnellinen löytö palalaarista. Jäi vuorimateriaalia vielä toiseenkin korsettiin!

Historiallisen 1800-luvun mallin mukaan ommeltu pellavalla vuorattu ja takaa nyöritetty korsetti tuli valmiiksi kesällä. Päälikangas on polyesteriä ja vuorikangas pellavaa.

Kurssin vetäjä oli toiminut yli 30 vuotta teatterin puvustamossa eri aikakauden korsetteja ja rooliasuja ommellen. Hänellä oli valtavasti tietotaitoa korsettien ompelusta ja sovittamisesta, ja jokaisen korsetti sovitettiin omalle vartalolle sopivaksi. Työ alkoi tietenkin mittojen ottamisella, kaavojen piirtämisellä ja sovitusmallin teolla. Sovitusta varten kappaleet ommeltiin yhteen saumavarojen päästä, ja sovituksessa katsottiin, että takakappaleiden ja takasivukappaleiden sauma asettuu rintaliivien sankojen kohdalle, sivusauma todella on vartalon sivussa ja etukappaleen ja etusivukappaleen sauma asettuu rinnan korkeimmasta kohdasta ihan hiukan kainalon suuntaan. Ylimääräinen kangas poistettiin sovituksen jälkeen.

Korsetti rakentui taitteella leikastusta etukappaleesta ja neljästä kaksinkertaisesta kankaasta leikatusta kappaleesta. Sovitusmalliin olen piirtänyt peruskaavan ääriviivat sovitusta varten.

Sovitusmalli ommeltiin, purettiin ja muokattiin moneen kertaan. Jokaisen muutoksen jälkeen ylimääräinen kangas leikattiin pois ja sovitettiin vielä kertaalleen. Saumat silitettiin aina auki sovitusta varten.

Kun sovitusmalli oli todettu sopivaksi, purettiin osat toisistaan ja aseteltiin ne pellavakankaalle. Kappaleissa oli valmiina saumanvarat ja langansuuntaa osoittavat merkit olivat pääosin tallella, joten vuorikankaan leikkaaminen sujui helposti. Seuraava vaihe onkin rigilenen ompelu vuorikankaaseen. Opettajan osoittamiin kohtiin (langan suuntaisesti) leikattiin kappaletta hieman lyhyempi pätkä rigileneä, joka ommeltiin molemmista sivuista ja toisesta päästään vuorikankaaseen (fiksu olisi ommellut U:n muotoon alhaalta ylös, sivulle ja takaisin alas, mutta minäpä aloitin ylhäältä, joten jouduin myöhemmässä vaiheessa purkamaan alaosia, jotta sain luita sovitettua rigilenekujiin). Rigileneä taisi mennä noin neljä metriä.

Rigilene ommeltiin pellavakankaaseen opettajan osoittamiin kohtiin. Rigilene leikataan pyöreältä rullalta, joten se vetää kappaleet kaarelle. Silityksessä palat kuitenkin oikenivat.

Etu- ja takakappaleisiin ommeltiin enemmän rigilenejä kuin sivuille. Koska osaan rigilenekujista pujotetaan myöhemmin teräs- tai spiraaliluita, kannattaa rigilenen ompelussa pitää silmällä kujan leveyttä. Luut pujotetaan kujiin alapuolelta, joten kujan alapää kannattaa jättää auki.

Päälikangas leikattiin pellavakappaleita kaavoina käyttäen. Päälikangasta olin ostanut yhden metrin, joka riitti hyvin eikä suuria hukkapaloja juuri tullut. Langansuuntamerkkini olivat tähän mennessä jo kadonneet, mutta onneksi rigilenejä pystyi käyttämään apuna, koska ne oli ommeltu langansuunnan mukaan. Vuorikangas ja päälikangas tikattiin toisiinsa rigilenekujien tikkauksia seuraten. Ompelin myös jokaisessa palassa päälikankaan ja vuorin yhteen sivusaumoistaan pitkällä siksakilla.

Korsetin päälikangas leikattiin vuorikangaspalasten avulla. Näissä langansuunnan etsiminen olikin jo asteen vaikeampaa kuin vuorikankaan leikkaamisessa, mutta onneksi lopulta muistin, että rigilenet on ommeltu langansuuntaisesti.

Päälikangas ja vuorikangas tikattiin toisiinsa rigilenekujia pitkin. Jokaisen kappaleen päälikangas ja vuorikangas ommeltiin yhteen pitkällä siksakilla sivusaumoistaan. Tämä estää rispaantumista ja kappaleet on myös helpompi yhdistää toisiinsa.

Nyt päästiin vihdoin kokoamaan korsettia! Kappaleet ommeltiin toisiinsa, saumat silitettiin auki ja vuorossa oli taas sovitus. Sivusaumoista sain kaventaa pari senttiä ja kupin yläosaa muotoiltiin paremmin istuvaksi. Kuvassa opettajan laittamat nuppineulat, joiden mukaan ompelin uudet saumat. Uusien saumojen ompelun jälkeen tietysti vielä sovitettiin korsetin istuvuutta. Samalla opettaja leikkasi pyynnöstäni etukappaleeseen sydämen muotoisen kaaren ja muotoili muutenkin ylä- ja alareunoja, koska kankaiden leikkauksessa kappaleiden ylä- ja alareunaan oli jätetty runsaat saumavarat. Yläreunan linjaa pudotettiin hieman kainalon kohdalta paremmin istuvaksi ja alareunaa lyhennettiin sopivan mittaiseksi. Korsetti ulottuu itselläni alalantiolle.

Ensimmäisessä varsinaisessa korsetin sovituksessa tuli muutoksia vielä kupin yläosaan ja sivusaumoihin. Tässä vaiheessa on hyvä olla poistettavaa kangasta sen sijaan, että pitäisi jollain konstilla saada sitä lisää.

Koska työn valmistuessa sivusaumat ommellaan viimeisenä, sain vielä yhden kerran ratkoa sivusaumat. Kanttasin kaikkien kolmen kappaleen yläreunat satiininauhalla, minkä jälkeen pujottelin tukiluita rigilenekujiin. Eteen ja sivuille pujotettiin rigilenekujiin yhteensä viisi spiraaliluuta. Takaa keskeltä taitettiin runsas 4 cm ja reunaan ommeltiin sentin päähän toisistaan kaksi kujaa teräsluita varten. Näin monella tukiluilla luulisi jo vyötärön pysyvän paikallaan :) Tikkasin kujat luiden alapuolelta kiinni ja kanttasin alareunat satiininauhalla. Lopulta sain ommeltua sivusaumat, joiden ompeleminen viimeisenä on melko hyvä ratkaisu, jos haluaa myöhemmin vähällä ratkomisella muuttaa korsetin kokoa. Etenkin teatterimaailmassa tämä kuulostaa järkevältä.

Sain koottua korsetin kurssin tunneilla, mutta viimeistelyt jäivät kotitehtäväksi. Tein taakse teräsluun mittaisen "liehukkeen", joka näkyy nyörityksen takaa, jos takakappaleiden väliin on jätetty hajurako. Monet halusivat tehdä nyöritysreiät käsin (jääpiikin näköisellä työkalulla tehtiin ensin reikä, joka reunustettiin hieman paksummalla langalla), mutta mielestäni ainakin omaan korsettiini sopivat sirkkarenkaat ihan yhtä hyvin. Ostin Prymin hopeanvärisiä 4 mm sirkkoja, joiden välisen etäisyyden määritteli teräsluun pituus ja sirkkojen määrä (8 kpl per puoli). Lyhyiden laskutoimitusten jälkeen sirkkojen väliseksi etäisyydeksi tuli 4 cm. Tein reiät Prymin rei'ityspihdeillä ja paukuttelin sirkat paikalleen vasaralla. Sirkkarenkaatkin ulottuvat vain teräsluun alapäähän asti.

Nyöritykseen liittyen sain kuulla opettajalta, että autenttisessa historiallisessa korsetissa nyöritys toteutettiin eri tavalla kuin nykyisissä pukukorseteissa. Toisen takakappaleen yläreunaan tehtiin allekkain kaksi nyöritysreikää, joihin nyöri sidottiin kiinni. Nyörin pää pujoteltiin kummallakin puolella siksakkia tehden alas asti ja kiristettiin. Nykyisissä korseteissahan nyöritys yleensä alkaa ylhäältä keskeltä nyöriä ja nyörien päät kulkevat ristikkäin puolelta toiselle kunnes ne kohtaavat alhaalla.

Lähes valmiina! Rei'ityspihdit ovat todella kätevät ja säästävät myös hermoja. Sirkat paukutin vanhanaikaisesti vasaralla, koska en osannut taas pitkän ajan jälkeen käyttää sirkkapihtejäni (jälkeenpäin oli tosi blondi olo kun tajusin, miksi sirkat vääntyivät pihdeillä puristettaessa...)

Sitten ei muuta kun nyörit paikalleen ja valmiin työn ihastelua! Koska ajattelen käyttäväni tätä korsettia juhlissa, ostin nyöritystä varten kapeaa hopeista satiininauhaa ja tein nyörityksen kaksinkertaisena. Mikäli tulee tarve niin nyörityksen voi helposti vaihtaa johonkin jykevämpään naruun. Tämän korsetin teko oli kyllä hieno kokemus ja erityisen mukavaksi sen tekivät mukava opettaja ja kanssakurssilaiset. Loppuun vielä muutama kuva valmiista korsetistani!

Valmis työ edestä. Onnistuin hyvin sydämen muodon ja nipukan kanttauksissa.

Valmis korsetti takaa päin. Tässä näkyy myös "liehuke" nyörityksen takana

Lähikuva nyörityksestä. Mielestäni hopeinen väri sopii hyvin pohjakankaaseen. Juuri sopivan väristä satiininauhaa ei löytynyt, mutta tämä on hyvä.

Etukappaleen nipukka. Nipukoita alettiin ilmeisesti tehdä korsetteihin, koska tanssiparin oli helppo ottaa siitä kiinni ja nostaa nainen siitä ilmaan. Kaikkea sitä oppiikin!