Arkistojen aarteita

Ajattelin ottaa kevyen laskun syksyyn kaivamalla esiin vanhoja käsitöitä tai kuvia tehdyistä lahjoista. Niitä löytyikin melko paljon, jopa ihan esikoulu/ala-aste akselilta noin kymmenen vuotta sitten tehtyihin käsitöihin. Opiskeluaikana käsitöiden teossa oli paussi, ja tein vain muutamia juhlapukuja tai muita erityisiä ompelutöitä. Valmistumisen jälkeen alkoivat käsityöt jälleen kiinnostaa ja aikaakin oli kun ei jatkuvasti tarvinnut potea huonoa omatuntoa siitä, ettei juuri sillä hetkellä opiskele tenttiä varten. Etenkin ensimmäisen siskon lapsen synnyttyä aloin katsella käsityölehtiä ihan uudella tavalla ja aloin tehdä enemmän neuletöitä, kun siihen asti olin painottunut enemmän ompelutöihin.

En ole lajitellut tai sommitellut töitä mihinkään ryhmiin vaan kirjoittelen näistä sitä mukaa kun mieleni tekee. Sekaisin keskenään on pääasiassa ompelutöitä, savitöitä, neuletöitä ja puutöitä. Löytyypä joukosta myös yksi ristipistotyökin! Nuorempana olen näemmä hyvin ennakkoluulottomasti tarttunut kaikenlaisiin käsitöihin.

Aloitetaan täysin sattumanvaraisesti uunikintaista! Pukuompelulinjalla (v. 2005) teimme myyntiin patalappuja ja -kintaita, joiden kaavoilla tein useammatkin lahjaksi antamani setit. Tuolloin sai vielä kunnollista ja lämpöä hyvin eristävää huopaa, eikä nykyisin kaupoista saatava huopa taida olla ominaisuuksiltaan vastaavaa. Oikeastaan tarkemmin ajateltuna taisin tästä syystä lopettaa patalappujen tekemisen.

Veljelle joululahjaksi tein humoristisen patakinnassetin Aku Ankka -kankaasta. Ovat edelleen kymmenen vuoden jälkeen käytössä ja näyttivät kestäneen aikaa ja kulutusta oikein mainiosti.

Pääkalloista pitävälle ystävälleni tein muistaakseni syntymäpäivälahjaksi pääkallokintaat. Pääkallot applikoitu.

Yhtenä jouluna parisen vuotta sitten (taisi olla 2013) innostuin villasukkien neulomisesta. Silloin sai koko siskon perhe villasukat - kummallekin lapselle omansa, ja myös yhdet kantapäättömät sukat, joita todennäköisesti pidettiin enemmän lapasina. Ilahdutin veljeäni mustilla villasukilla ja hänen avokkiaan punaisilla. Parhaalle ystävälleni annoin nuo keltaiset perussukat. Perussukat ovat seiskaveikkaa ja nuo kaksi alimmaista ovat Nalle kukkaketoa (olivat jääneet yli siskontytölle tekemästäni vauvapeitosta)

Ensimmäisen villasukkatehtailun jälkeen olivat kädet kipeinä, mutta tulipa opittua perusvillasukan teko kertaheitolla!

Mökiltä löytyi tällainen koulussa tehty aarre! Ala-asteella ommeltiin jokaiselle kovan koulutuolin perseenlämmitin ja kirjailtiin siihen oma nimi. Oma nimeni (Kristiina) oli liian pitkä, joten käytin jo tuolloin vakiintunutta lempinimeäni Kiku. Ikäisekseen se on hyvässä kunnossa, ja applikointi on oikeastaan aika hyvinkin onnistunut, kun miettii minkä ikäinen olen ollut. Tämän löytyminen aiheutti aitoa iloa ja naurunpyrskähdyksiä :)

Muutoin tuolinpäällyste oli hyvässä kunnossa, mutta alkuperäiset kiinnitysnauhat olivat sen verran hapertuneita, että jouduin ne vaihtamaan ennen kuin sain otettua tämän käyttöön. Siippa ainakin tietää mihin ei ole lupaa takapuoltaan istuttaa :)

Toinen koulukäsityö, joka putkahti hiljattain esille, on luistinkassi! Kaikillahan sellainen oli, ja me teimme taas koko luokka itse omamme. Painoimme nimikirjaimet puuvillakankaalle, jonka ompelimme sitten kassiin kiinni. Sitä en tiedä miksi olen päättänyt ommella nimikirjaimet vinoon. Erikoisuuden tavoittelua? Työn jälki ei ole niin kovin kehittynyttä vielä, tämä on siis todennäköisesti vanhempi kuin ylempänä oleva perseenlämmitin.

Luistelu on ehkä eniten inhoamani koululiikuntalaji (muistan tarkalleen sen tapauksenkin, jonka takia sain pysyvät henkiset traumat), mutta ehkä keksin tälle kassille vielä jotain muuta käyttöä. Onhan siinä jo nimikirjaimenikin valmiina!

Pukuompelukoulussa opin myös oikeaoppisen tyynyliinan ompelun eli niin, että sen saumat ommellaan pussiin. Tuona jouluna aika moni sai minulta tyynyliinan joululahjaksi, ja olin tuolloin kovin innostunut kangasmaaleista. Olin varsin ylpeä ideastani tehdä pariskunnille yhteiset tyynyliinat tuplaleveästä lakanakankaasta - olihan siinä tuplasti leveämpi maalauskangas odottamassa inspiraatiota!

Siskon ja hänen miehensä harrastus ei jääne epäselväksi!

Veljelleni tein varsinaisen unityynyn!

Ystäväni sai aforismin. Taisin puristaa kaiken luovan ideoinnin kahteen muuhun tyynyliinaan niin ei jäänyt paljoa ideoita tähän.

Tyynyliina, jota  muistelen lämmöllä. Ystäväni oli Etelä-Afrikassa vaihdossa ja hän kirjoitteli minulle pitkiä sähköposteja joka viikkoisista reissuistaan lähialueille. Kävin kaikki kirjeet läpi ja piirsin hänelle kartan paikoista, joissa hän oli käynyt.

Ystäväni uuteen asuntoon ompelin sisustustyynyjä hänen lempiväreillään. Mallit tein pääasiassa itse ja sisällä oli sellainen peruskokoinen pieni sisustustyyny. Siinä asunnossa kyllä pidettiin niin hyviä bileitä, ettei voi muuta kuin lämmöllä muistella...

Petroolin väriseen kankaaseen tein sydämen muotoisen aukon ja tikkasin siihen pinkin taustan.

Ompelin tyynyn etupuolen ympärille rusetin, jota oli hieman puffattu vanulevyllä kolmiuloitteisen vaikutuksen saavuttamiseksi.

Muiden tyynyjen ylijääneistä tilkuista ompelin vielä tällaisen tilkkutyynyn.

Toisin kuin muihin tyynyihin, tähän oli valmis ohje, jonka lähdettä en enää muista. Todennäköisesti se oli Suuri Käsityölehti noin 2005-2006 ajalta, mutten jaksa etsiä vahvistusta. Kankaaseen ommeltiin parin sentin välein puolen sentin levyisiä vekkejä, jotka sitten ommeltiin eri suuntiin auki aaltoilevaksi kuvioksi.

Mökillä ollessani sain harrastaa puutöitä melko vapaasti. Mökin alla oli valtavasti pieniä pätkiä rakentamisesta ylijäänyttä puutavaraa, jota sitten sahailin ja naulailin uuteen uskoon. Tässä Barbeilleni tekemä hieno hevosen vetämä valtaistuin. Tässä myös ensimmäinen yritykseni huonekalujen päällystämisestä. Muistan myös suunnitelleeni barbeilleni uimalauttaa, jossa olisi oluttölkeistä tehdyt ponttoonit alla, mutta tästä ei ole joko säilynyt jälkipolville mitään, tai sitten en koskaan rakentanut sitä. Nämä ajoittuvat noin 1996-1998 aikaan.

Barbeja ei enää ole jäljellä, mutta hevonen antaa mittakaavaa pyörien päällä liikkuvalle kulkupelille.

Barbit saivat myös ruokapöydän, jonka ääressä on tosin seisottava. 

Mökkirannassa oli myös hyvä saviesiintymä, josta innokkaasti muotoilin kaikkea. Savi oli tosin rakeista ja sisälsi kaikennäköistä pikkutavaraa kivistä näkinkenkiin. En kuitenkaan antanut sen haitata luomisenpuuskaani. Ikävä kyllä, hienot taideteokset kuitenkin sulivat aina kun sade kasteli ne. Pari kuitenkin jemmasin sisälle ja niin minulla on nyt kahvikuppi, tassi ja pari pikkukulhoa muistona.

Kahvikuppi ja tassi. En ole näitä raaskinut heittää pois, vaikka ovatkin hieman tavallista... taiteellisempia.

Jonkin sortin kulhoja, joita maalasin vesiväreillä.

Savitöistä puheen ollen! Tein joskus mummilleni savisen pupun, jonka mallina toimi siskoni pupu, Lissu. Tarkkaan en muista, milloin olen tämän tehnyt, mutta arvelisin taideteoksella olevan ikää 25 vuotta, eli ala-asteen ekoilla luokilla olisin tämän muovannut. Olen varsin iloisesti yllättynyt, että tämä on edelleen yhtenä palasena. Pupun naamalla on toki hieman jokerimaisia piirteitä, mutta kasvojen piirteethän ovat haastavia kuvattavia, jopa pupuillakin. Eikös?

Lissu on semmoinen kämmenen kokoinen ja muhkuraisesta turkistaan huolimatta varsin kiltti.

Olen suorastaan yllättynyt, että korvat eivät ole aikojen kuluessa haljenneet irti

Lissu oli huomattavasti kiltimpi ja ystävällisempi pupu kuin mitä taideteoksen ilme antaa ymmärtää.

Ahkera ompelija tarvitsee myös mukanaan kulkevan neulatyynyn! Teimme ala-asteella huovasta ja vanusta tällaiset kukan malliset neulatyynyt. Tämä lienee ensimmäisiä käsitöitäni koulussa, ja melko paljon se on kärsinytkin. Neulatyyny on edelleen käytössä, ja toisinaan olen harkinnut sen korjaamista, mutta toisaalta se tuntuisi hieman oudolta. Kyllä se vielä menee! Kuminauhan löystyessäkin olen vain hilannut sitä korkeammalle käsivarteeni, jotta se pysyy mukana menossa :)

On minulla muitakin neulatyynyjä, mutta tämä on niistä kaikkein käytetyin ja rakkain.

Kaikkihan ovat virkanneet tällaisen kolmion mallisen ketjusilmukoista muodostuvan hapsuhuivin? Niin minäkin! Vuosi on noin 2006 ja se kulki talvisin mukanani monta vuotta. Nykyään olen enemmän liilan kuin pinkin kannalla. Huivi saattaisi hyvinkin löytyä jostain vanhojen lapasten ja pipojen kassista.

Lankana seiskaveikka ja malli napattu todennäköisesti jostain ruokalehdestä :) 

Ompelin v. 2004 jouluna äidilleni ja anopilleni samanlaiset joululiinat tilkuista. Malli ja inspiraatio todennäköisesti jostain Suuren Käsityölehden mallista. Liina on noin 2 metriä pitkä ja ehkä 50 cm leveä. Pienemmät punaiset lumihiutaleet olen applikoinut päihin ja keskelle yhden ison. Valkoisten osien väliin tuli erilaisista punaisista tilkuista koottu välikappale. Kuvassa näkyy toinen puoli ja se on toisesta päästään vastaavanlainen kuin kuvassa. Vuoritin vielä vuorikankaalla koko liinan. En tiedä onko edelleen entisellä anopilla käytössä, mutta äidin luona sen näin joku aika sitten.

Joululiina pitkälle pöydälle. Minusta ei tullut suurta tilkkutöiden ystävää.

Samana jouluna tein tilkuista tähden mallisia koristetyynyjä isälle ja muistaakseni appiukolle (varmaksi en mene sanomaan kuitenkaan!). Keskellä on päällystetty nappi, joka kerää kankaan myös taustapuolelta keskelle. Hölmönä kuvasin tyynyn punaisella tuolilla, jotta siitä ei varmasti ota mitään selvää! Muistan ihan paniikissa kolunneeni kaikkia mahdollisia kauppoja samanhenkisten jouluisten tilkkujen löytämiseksi. Hyvä puoli oli, että jokaista kangasta riitti 30 cm!

Joulutyyny 2004

Ensimmäinen poikaystäväni oli vallan hulluna F1:seen ja erityisesti Ferrariin. Tein hänelle ristipistoin lahjaksi vuoden 2004 tietämillä kaksi Ferrari-aiheista tyynyä. Pienen tyynyn koko noin 30x40 cm ja isomman ehkä 60x40cm. Ristipistoala on selkeästi pienempi kun ompelin niihin leveät reunukset. Muistaakseni lahjan saaja oli varsin otettu näistä, ja toivottavasti ovat edelleenkin käytössä. Tein hänelle myös ison päiväpeiton (tilkkutyönä, kuinkas muutenkaan...), mutta siitä en ole tainnut muistaa ottaa kuvaa.

Ferrarin punaiset tyynyt tosifanille!

Tyynynpäälisistä innostuneena tein tämänkin koristepäällisen vuoden 2004 paikkeilla. Malli oli Suuresta Käsityölehdestä ja voi tuota applikointien määrää! Hieno siitä kuitenkin tuli, ja möllöttää edelleen sohvalla olohuoneessa. Punainen on hieman haalistunut, se on alkujaan samaa puuvillaa kuin Ferrarityynyissä. Koko noin 60x60 cm.

Punainen ja musta sopii edelleen hyvin yhteen, vaikka mitään muuta punaista ei olohuoneesta löydykään.

Viimeisenä kuva käsityöstä, jonka varmasti jokainen on kärsinyt koulussa: vohvelikankaan kirjominen! Yhtä pakollista kuin nokkahuilun soittaminen! Kirjailimme omat kädenjäljet pyyhkeeseen, joka on kulkenut mukanani muutosta toiseen. En tosin muista onko se koskaan riippunut kylppärissä, mutta nyt se on löytänyt uuden tehtävän nypläystyynyn päällisenä. Pistelen sen nuppineuloilla työn päälle niin ei pääse nypylät karkailemaan vaikka tyynyä hieman heiluttelisikin.

Vertailun vuoksi oman tassun nykyinen koko. 

Tällaisia vanhoja käsitöitä löytyi tällä kertaa ihmeteltäväksi! Seuraavalla kerralla vuorossa onkin taas ihan uusia käsitöitä! Olen touhunnut kesäloman aikana kaikenlaista ja kirjoitettavaa riittää, muistahan tulla taas myöhemmin lukemaan, ja jätä kernaasti kommenttikin!