Nyplätty onnittelukortti vauvan syntymän johdosta

Edellisillä viikoilla kertomieni vauvalahjojen lisäksi vastaanottajat saivat nyplätyn onnittelukortin, jossa on satiininauhalla koristellut pienet vauvan töppöset. Alkuvuodesta, kun sain pitsiliinani valmiiksi (ensimmäinen blogipostaukseni), kysyin nypläyksen opettajaltani tietäisikö hän yhtään hyvää nypläystyötä, josta voisi tehdä onnittelukortin vauvan syntymän johdosta. Hän löysi arkistoistaan parikin vaihtoehtoa, joista valitsin nämä sievät satiininauhalla koristellut töppöset. Tässä on kuva kahdesta nypläystyöstä valmiina kortteina.

Valmiit onnittelukortit pienen askartelurupeaman jälkeen. 

Viimeisin tekemäni kortti lokakuussa 2016 kastetulle tyttövauvalle sai korsteeksi hempeät vaaleanpunaiset nauhat (lisäys 15.11.2016)

Lanka on todella ohutta, 120/2, luonnonvalkoista ja merkiltään Bockensin nypläyslankaa. Mallin nimi on onnenpotku (A stroke of luck), mutta sen alkuperäistä lähdettä en tiedä. Nypylöitä tarvitaan 12 paria eli 24 kappaletta. Ensimmäisellä kerralla puolasin runsaasti lankaa nypylöihin, mutta lopulta laskin ylijääneistä langoista, että lankaa menee keskimäärin 40 cm / nypylä. Laitoin vielä 20 cm varaksi, joten leikkasin noin 120 cm pituisia pätkiä, jotka puolasin tasaisesti pareille. Puolaamani määrä on riittänyt hyvin koko työhön. Osaan nypylöistä tosin jää toisia enemmän lankaa, koska ne pudotetaan jo työn puolen välin jälkeen pois työstä.

Tein styroksista tasaisen nypläystyynyn, jolla tämän tyyppisiä töitä on helpompi tehdä kuin perinteisellä nypläystyynyllä. Työskentelysuunta nimittäin vaihtuu useampaan otteeseen. Työ aloitetaan etummaisen töppösen vasemmasta yläreunasta - takareunan kaari tehdään vasemmalta oikealle kahdella nypylällä ja kolmella puolilyönnillä. Aloituksessa kannattaa tälle samalle neulalle samalla kiinnittää vastakkaiseen suuntaan lähtevät kaksi muuta nypylää - muuten ne joutuu pujottamaan virkkuukoukulla jälkikäteen (kuten alapuolella olevassa kuvassa on käynyt).

Työ jatkuu siten, että vasemmalta katsottuna seuraavaan kuuteen vapaana olevaan kohtaan lisätään nypyläpari ja neula (huomasin, että helpompi laittaa yksi kerrallaan kuin kaikki heti), ja vasemmassa ylälaidassa oleva ylimääräinen nypyläpari käy kulkurina kiinnittämässä nämä paikalleen, ja jatkaa matkaansa seuraavaan. Paikalleen jäävät jatkavat alaspäin. Minulla kesti pitkään järkeillä miten tuo kohta tehdään, mutta lopulta asiat loksahtivat paikoilleen kun ajattelin niin, että kulkuri ottaa seuraavan neulan kainaloonsa ja parit kiinnittyvät neulaan liinalyönnillä. Sen jälkeen kulkuri jatkaa samalla tavalla matkaansa tuohon viimeisenä valmiiksi laitettuun neulaan saakka. Sama tapahtuu toisella puolella, ja kun molemmat kulkurit ovat käyneet kaikki valmiiksi laitetut nypyläparit läpi, kohtaavat ne vasemmalta katsottuna kahdeksannella neulalla normaalisti. Tästä kohdasta varsi alkaa muodostua liinalyönneillä ensin vasemmalle, jolloin jokaisessa kohtaamisessa kiinnitetään neula, ja sitten oikealle, jolloin langat vain käydään läpi, mutta kiinnitetään neulalla vasta oikeassa reunassa.

Huomasin muuten jälkikäteen, että mynsterissä tuo takakaari näyttää siltä kuin se olisi tehty neljällä parilla, ja oikeassa reunassa pareista jää aina yksi neulalle odottamaaan kun muut nypylät jatkavat matkaansa vasemmalle. Samalla tavalla kaksi nypylää kohtaa vasemmalta katsottuna kahdeksannella neulalla, ja työ jatkuu yllä kuvaamallani tavalla. Nypläysopettajani on kuitenkin tämän ylempänä olevan tavan minulle opettanut, ja se toimii oikein hyvin. Jotenkin tuntuu, että tuosta takakaaresta tulisi todella raskas, mikäli sen tekisi neljällä parilla. En ole kuitenkaan kokeillut.

Töppösten mynsteri ja neulat aloituspaikoissa. Työ lähtee vasemmalta ylhäältä ensin takakaarta pitkin, minkä jälkeen etukaarelle asetettavat langat kiinnitetään kulkurilla. Työ jatkuu vartta alas liinalyöntinä, josta muodostuu hieno siksak-kuvio.

Työ jatkuu liinalyönteinä kunnes tullaan tuohon nilkan kohtaan, josta satiininauha pujotetaan. Vasemmasta reunasta lähtiessä normaalisti käytäisi kaikki langat läpi kiinnittämättä niitä neulalla, mutta tässä kohdassa mynsteriä seuraamalla huomaa, että kaksi paria kiinnitetään yhdelle neulalle. Näillä jatketaan neljä puolilyöntiä, tai riittävän pitkään, jotta saadaan sopivan levyinen kuja satiininauhalle. Tällaista lettiä taidetaan kutsua jamikaksi.

Kantapäässä ja tossun sivulla jatketaan liinalyöntejä, mutta tossun päällä kuvioksi vaihtuu verkko. Sitä tehdään puolilyönneillä. Nypläystä jatkeaan oikeasta reunasta, jonne jätetään yksi pari reunapariksi, ja toinen lähtee kulkee edestakaisin verkkolyöntinä, kunnes tullaan ensimmäiseen kohtaan, jossa pari käy samalla neulalla liinalyöntiparin kanssa. Nyt tämä verkkolyöntipari joutuu odottamaan, kunnes kantapää on tehty.

Kantapää tehdään samalla ajatuksella kuin kantapään neulomisessa lyhennetyt kerrokset. Eli jokaisella kerroksella jätetään edellisen kerroksen viimeinen silmukka (tässä tapauksessa nypyläpari) odottamaan, kunnes on päästy kantapään alimpaan kohtaan. Nyt joka kierroksella otetaan yksi pari lisää mukaan, jotta päästään alkuperäiseen leveyteen asti. Parin lisääminen edellyttää, että menomatkalla jätetty pari kiinnitetään uudestaan samaan neulaan. Tässäkin jouduin taas pitkään muistelemaan miten nypläyksen opettaja tämän kohdan opetti, mutta päädyin lopulta tekemään liinalyönnin, ottamalla neulan kainaloon ja sulkemalla neulan liinalyönnillä.  On paljon mahdollista, että tämä tehdään oikeasti jollain aivan muulla tavalla, mutta aikani järkeiltyäni ja kokeiltuani päädyin tähän tapaan.

Etummaisen töppösen kantapää on tehty ja työ etenee nyt töppösen jalkapöydän päällä verkkolyönneillä ja sivussa liinalyönneillä. 

Näkymä hieman kauempaa samasta kohdasta kuin edellinen kuva.

Tästä lähtien työ etenee jalkapohjasta katsottuna liinalyöntinä ylös tossun päälle, jossa kolme paria kohtavat - yksi lähtee takaisin liinalyönteinä töppösen sivua vasemmalle reunaparille, yksi jatkaa keskiparina kahden kuvion välillä ja kolmas lähtee oikealle verkkolyöntinä kunnes se kiinnitetään oikeaan reunapariin. Tämän jälkeen se lähtee taas vasemmalle verkkolyöntinä kohdatakseen taas keskiparin ja liinalyöntiparin kuvioiden saumakohdassa. Näin jatketaan kunnes tossun päässä verkko alkaa kaventua ja alkujaan verkkoa muodostaneita pareja kuljetetaan liinalyöntien lomassa kohti toisen töppösen aloituskohtaa. Näistä kohdista tulee hieman paksumpia, mutta varsinaista ongelmaa ei tule, mikäli on tarkkana. Ylimääräisiä pareja tarvitaan jamikoissa, ja taaemman tossun etureunan jälkeen työstä poistetaan osa pareista.

Ensimmäisissä tossuissa käytin tavallisia nuppineuloja, joita otin pois keskeltä sitä mukaa kun etenin työssä. Huomasin pian, että neulat kannattaisi pitää koko työn ajan paikallaan, jottei herkkä pitsi veny esimerkiksi virkkuukoukulla kopeloidessa. 

Toisen tossun pääliosa tehdään myös verkkolyönneillä, ja työskentelysuunta on tässä vaiheessa vaihtunut lähes täysin päinvastaiseksi aloitussuuntaan nähden. Oikeassa reunassa kulkee edelleen reunapari, joka rajaa tossun ulkoreunaa, ja tossun vasen puoli kiinnitetään joka toisella kerroksella etummaisen tossuun reunaan virkkuukoukulla pujottamalla. Voin sanoa, että tämä oli työn kaikkein kuumottavin kohta, koska kun nypylät oli vedetty lankalenkin läpi ja kiristetty, niitä ei voinut enää korjailla, vaikka olisi mennyt pieleen (ensimmäisessä työssä onnistuin katkomaan lankoja kun yritin). Työ jatkuu samalla tavalla tossua ylöspäin verkkolyönteinä, kunnes tullaan taas nauhakujan kohdalle. Parit kootaan tällä kertaa kahdelle neulalle, joista jamikat tehdään kolmella parilla. Tein neljä puolilyöntiä korkeat, kuten etummaisenkin tossun kohdalla.

Taaemman tossun varsi tehdään taas liinalyöntinä, ja tässä vaiheessa jäljellä on enää 5 paria, koska  5 paria poistettiin ennen taaemman tossun verkkolyöntiosaa, ja 2 paria jamikoiden ohessa. Joka toisella rivillä työ kiinnitetään taas etummaisen tossun reunaan kiinni ja yläreunan vasemmalle puolelle päästyä pudotetaan taas yksi pari. Loput neljä paria kokosin liinalyönnein oikealle reunalle, pudotin kyydistä kaksi paria, ja tein taaemman tossun takakaaren samalla tavalla kuin etummaisenkin. Langat yhdistettiin taas virkkuukoukulla etummaiseen tossuun (tähän mennessä oli tähänkin kauheaan työvaiheeseen jo tottunut). Lopuksi solmin kaikki parit kevyesti yhteen. Seuraavaksi pari kuvaa tyynystä irrotetuista töistä!

Tossut numero 1 ja 2. Etenkin verkko-osiossa näkyy paljon virheitä kun lankoja ei ole tullut kiristettyä riittävästi työtä tehdessä. Nämä jäävät mallikappaleiksi.

Tossut numero 5 (numerot 3 & 4 ovat jo kiinni korteissa). Näihin olen varsin tyytyväinen! Vielä olisi numero kuutoset tehtävä, toivottavasti onnistuvat näin hyvin.

Ompelin nypläykset harmaisiin kaksiosaisiin korttipohjiin kiinni langanpätkistään. Katsoin kortin keskeltä sopivan kohdan ja silmäneulalla vein langanpätkät toiselle puolelle. Ompelin reunoja muutenkin sieltä täältä kiinni, jotta työ pysyy kortissa tukevasti. Satiininauhan pujottamista varten tein mattoveitsellä viillot oikeille kohdille, pujotin nuppineulalla nauhan jamikoiden välistä ja lopulta vein nauhan takaisin kortin takapuolelle. Tässä vaiheessa olin kiinnittänyt vasta tossun alaosan ja satiininauhan ollessa paikallaan, sain myös yläosan ommeltua paikalleen. Alla pari kuvaa työvaiheista.

Satiinilangan pujoitus nuppineulan avulla. Kaikkein vaikeinta taisi kuitenkin olla nauhan saaminen takaisin takapuolelle, koska piti yrittää olla runtelematta korttipohjaa. Pienellä näppäryydellä sekin onnistui!

Satiininauhat ja langat on pujoteltu paikalleen, minkä jälkeen tarvitaan enää liimaa etu- ja takakappaleen sulkemiseen ja kunnon kokonen paino.

Lopuksi vielä kuva vauvan aloituspaketista kortin kanssa. Näistä kirjoitinkin jo edellisellä viikolla.

Kaiken kaikkiaan olen oikein tyytyväinen nypläyksen ja kortin onnistumiseen. Kun riittävästi harjoittelee niin alkaa tulla hyvää jälkeä :)