Vauvan aloituspaketti eli junasukat, kypärämyssy ja tumput vastasyntyneelle

Olen kevään ajan selaillut kaikkia mahdollisia vastasyntyneille neulottavia ohjeita etsien juuri "sitä oikeaa". Olin päättänyt haluavani tehdä sukat, tumput ja myssyn, mutta meni pitkään ennen kuin maali häämötti. Alkukeväästä ei vielä ollut kiire ja sain rauhassa tehdä erilaisia koeversioita, joita siis aloitin, tehtyäni virheen purin, aloitin uudestaan, purin, (kertaa x määrä), turhautumisessani heitin kaappiin ja aloitin taas uudestaan parin viikon päästä. Pari viikkoa sitten huomasin yhtäkkiä, että aika on valunut kuin hiekka sormien välistä ja olisi jo korkea aika saada jotain valmiiksi ainaiset purkamisen sijaan. Hiukan tiukille meni, mutta sain menneellä viikolla vihdoin valmiiksi ja luovutettua kahdelle piakkoin maailmaan putkahteleville lapsosille lämmikettä pienille varpaille, sormille ja päälle. Laitetaan heti kuvat molemmista lahjasetistä. Ensimmäisen annoin sukulaislapselle (sini-harmaa). Kelta-valkoinen setti meni hyvän ystäväni vauvalle. Molemmat on tehty samalla tavalla (pieniä muutoksia lukuun ottamatta).

Sukulaislapselle mennyt setti oli vaaleanharmaa ja ihanan kylläisen sininen. En saanut missään valossa kunnolla kuvattua, mutta se on oikein syvä ja kylläinen turkoosi. Kuvassa näyttää hieman hailakalta, mutta ei anneta sen pilata riemua näiden valmistumsiesta! 

Hyvän ystäväni vauvalle tehty setti, jossa kypärämyssyn, lapasten ja junasukkien lisäksi myös lonkeroinen pääosin Turvalonkeron ohjeella. Tein lonkeroisesta hieman tavallista isomman (leveimmillään 36 s 30 s sijaan), ja virkkasin lonkerot koko vartalon ympäri. Silmät virkkasin virkkauslangasta ykkösen koukulla. 

Kaikissa neulotuissa osissa käytin 100% villaa olevaa Drops Baby Merino Uni Coloria, jota meni pääväriä hieman vajaa 50 g kerä ja kakkosväriä jäi karkeasti arvioiden hieman reilu puoli kerää. Puikkoina käytin kokoa 2,5.

KYPÄRÄMYSSY

Kypärämyssyn ohjeen tein Novitan ohjeeseen perustuen (klik klik) ja siinä neulotaan pelkkää ainaoikeaa. Tein koossa 60, eli aloitin 32 silmukalla, enkä usko sen olevan kovin pitkään liian iso. Kypärämyssy neulotaan tasona ja se kootaan myöhemmin ompelemalla saumat yhteen. Myssy saa kypärämäisen muotonsa kun samalla rivillä kavennetaan silmukoita toisesta päästä ja lisätään toiseen päähän. Raitojen korkeus on 8 riviä ja silmukoiden luonnin  jälkeen aloitin kavennuksella  (2 oikein yhteen) ja rivin lopussa lisäyksellä (neulotaan ensin silmukan etureunasta ja sitten sama silmukka normaalisti). Tällöin langan vaihto jäi aina päälaelle jäävän sauman puolelle, eikä etureunaan tullut mitään pääteltävää (poislukien aloitushäntä, jonka olin jättänyt niin pitkäksi, että pystyin käyttämään sitä myssyn yhdistämiseen). Toisella kerroksella neulotaan vain ainaoikeaa. Nämä kaksi riviä vuorottelevat koko neuleen ajan, mutta tietyin väliajoin reunat, joissa kavennetaan ja lisätään vaihtavat paikkaa.

Niskasta alkaen ensimmäiset 28 riviä toistetaan näitä kahta riviä: rivin alussa kavennus, rivin lopussa lisäys.

1 rivi: 2 o, 2 oikein yhteen, oikeaa kunnes jäljellä on 3 silmukkaa, silmukan lisäys, 2 o
2 rivi: oikeaa

Seuraavat 28 silmukkaa tehdään päinvastoin eli rivin alussa lisätään ja rivin lopussa kavennetaan.

1 rivi: 2 o, silmukan lisäys, oikeaa kunnes jäljellä on 4 silmukkaa, kaksi oikein yhteen, 2 o
2 rivi: oikeaa

Otsalle tulevassa lippaosassa on vain 8 riviä. Ne neulotaan samoin kuin ensimmäiset 28 riviä eli kavennetaan rivin alussa ja lisätään rivin lopussa. Nyt ollaan neuleen puolivälissä, ja toinen puoli tehdään peilikuvana.

Lisäykset ja kavennukset tehdään aina kahden silmukan päässä reunasta ja näin muodostuu kiva kolmen silmukan reunus. Toivottavasti kuva selventää - siinä on päättelyitä ja kokoamista vaille valmis "lepakko". Aloitus siis oikealta etureunasta, ja uuden värin aloitus aina vasemmalla puolella 8 rivin välein.

Tasona neulottu kypärämyssy, joka odottelee lankojen päättelyitä ja saumojen yhdistämistä. Kuvassa myssyn etureuna on oikealla puolella ja vasemmalla yhdistettävät saumat. Ensin yhdistin niskan sauman, minkä jälkeen taittelin keskellä olevan pikkusauman ja asettelin sen osaksi yhtenäistä saumaa joka ommellaan "korvasta korvaan".  

Neuloin aina uuden värin langan pään osaksi neuletta, joten pääteltävää oli puolet vähemmän kuin mitä muuten olisi ollut. Paljon sitä oli siltikin! Päättelyiden jälkeen ompelin takasauman, sen jälkeen taitoin keskellä edessä olevan 8 silmukan levyisen sauman osaksi päälaella olevaa saumaa, ja ompelin käsin kerralla tuon pitkän sauman kiinni, tehden pyöristykset laidoilla, jotta myssystä ei tule ihan niin laatikkomainen. Noukin myös korvien kohdalta alareunasta 3 silmukkaa, joista neuloin solmiamisnauhat (nämä taisivat jäädä hieman lyhyiksi - odottelen käyttäjäkokemuksia!) Totesin myös, että saumat tulee ommella melko löysästi, muuten saumoista tulee kovat ja voivat jossain asennossa painaa pienokaisen päätä. Ensimmäiselle myssylle kävi juuri näin, toisen kanssa osasin ommella löysemmin. Minua jäi kalvamaan tämä sauman ompelu ja sen ongelmat ja mietin jo miten tätä ohjetta voisi hieman parannella. Katsotaan saanko tehtyä uuden prototyypin vähän myöhemmin syntyvää lapsosta varten!

Lisäys 14.12.2016. Onnistuneimmaksi koin pipon nauhat, jotka olin tehnyt virkkaamalla ensin ketjusilmukkalenkin, noin 30 cm, ja virkkaamalla takaisin kiinteillä silmukoilla.

Noukin poskiläppien pohjukasta kolme silmukkaa, joista neuloin solmiamisnauhat. 

Vielä oma kuva valmiista myssystä. 

TUMPUT

Tumppujen alkuperäisen ohjeen löysin ensin Novitan lehdestä. Tumput oli toteutettu puolipatenttineuleena, ja vaikka kuinka yritin miettiä, luin kuvauksia ja katsoin opetusvideota, en vain siinä hetkessä mitenkään tajunnut puolipatenttineuleen muodostumista kahdella värillä. Se jää myöhemmin opeteltavien listalle, ajan kanssa pohdittavaksi. Olin kuitenkin jo tykästynyt puolipatenttineuleen ulkonäköön, ja toteutin tumput vähän samantyylisenä, mutta yksinkertaisemmin.

Aloitin päävärillä *1o, 1n* 9-10 kerroksen ajan. Resorin jälkeen tein kaksi nurjaa kerrosta, jotta seuraava ja edellinen kuvio eivät sotkisi toisiaan. Sen jälkeen neuloin kahdella värillä *1o, 1n* 15-20 riviä. Keltaisissa lapasissa, jotka valmistuivat ensin, on koko työn ajan 28 s. Niiden valmistuttua olin sitä mieltä, että kaksivärinen osuus ei välttämättä jousta riittävästi, ja tumput jäävät pieneksi hieman liian nopeasti. Sinisiin tumppuihin lisäsin toisella nurjalla kerroksella (ennen kaksivärisen osuuden alkua) jokaiselle puikolle yhden silmukan (=32 s). Ero kaksivärisen neuleen joustavuudessa oli huomattava.

Kärkikavennuksissa neuloin valkoisella (tai sinisellä) joka rivillä ylivetokavennuksia, kunnes jäljellä oli kahdeksan silmukkaa. Sitten lanka poikki, ja langan pujotus jäljellä olevien silmukoiden läpi.

Alkujaan puolipatenttineuleena alkaneet pienet tumput toteutuivat lopulta yksinkertaisemmin *1o, 1n*. Keltaisissa tumpuissa neuloin oikean silmukan kakkosvärillä ja nurjan päävärillä, sinisissä tumpuissa tein toisin päin. 

JUNASUKAT

Junasukkia olen tehnyt aiemminkin mutta ne ovat mielestäni sellaisenaan vastasyntynyttä hieman isommalle vauvalle sopivan kokoiset. Tein siis 40 silmukan sijaan 32 silmukalla, eli 8 silmukkaa/puikko. *1o, 1n* -resoria tein 9 riviä, sitten haitarikohdassa *3n, 3o, 3n*. Kantapäässä oli puikoilla 5+6+5 silmukkaa ja jalkapöydälle mahtui kapeampien haitarikohtien takia yksi ylimäärinen haitari. Sukan jalkapohjan pituudeksi tuli 21 riviä ennen kärkikavennusten alkua. Luin jostain,  että 9 cm on vastasyntyneen jalalle sopiva sukan pituus, ja että kärkikavennukset voi aloittaa kun jalkaosan pituus on 8 cm. Kärkikavennukset tein taas nauhakavennuksena.

Lisäys 14.12.2016. Sileän kantalapun korkeudeksi tuli 12 kerrosta ja jokaisen kerroksen alussa jätin ensimmäisen silmukan neulomatta. Kantapään kavennusten jälkeen poimin sivusta 8-9 silmukkaa ja jalkapohjan kavennuksista jääneet 6 silmukkaa jaetaan tasaisesti I ja IV puikkojen välille, jolloin kerroksen vaihtumiskohta pysyy samana. Kavensin puikkojen I lopussa  (oikein yhteen) ja IV alussa (yliveto) joka kerroksella, kunnes näillä puikoilla on jäljellä enää 8 silmukkaa, minkä jälkeen nämä puikot jatkavat sileää neuletta kärkikavennuksiin asti.  Puikot II ja III jatkavat haitarin tekoa (3 n, 3o, 3n) kärkikavennuksiin asti. Nurjan puolen haitareita mahtui neljä ennen kärkikavennuksia.

Keltaiset junasukat toteutin yksivärisenä, mutta sinisissä sukissa tein varren haitariosan (3n, 3o, 3n) oikein neulottavat silmukat kakkosvärillä. Olisin neulonut myös jalkapöydän haitareiden oikeat silmukat harmalla, mutten keksinyt miten sen olisi voinut toteuttaa pyöröneuleena neulottassa ilman pitkiä langanjuoksuja (intarsia-jutut ovat minulle tuttuja vain sanana). Tämä täytyy taas arkistoida siihen "myöhemmin opeteltavaa ja kokeiltavaa" -kansioon...

Keltaiset junasukat olivat yksiväriset. Jalkaosan pituus noin 9 cm.

Siniset junasukat ovat kaksiväriset, mutta haitareiden harmaita osia ei juuri kuvasta erota. Näkyvät sitten tehosteraitoina jalassa ollessaan,

Kaiken kaikkiaan olen varsin tyytyväinen näihin setteihin, vaikka pieniä tuotekehitystarpeita ilmeni! Onneksi lapset kasvavat niin nopeasti, että niille voi jatkuvasti olla neulomassa jotain. :)

Pesä vauvalle eli "babynest"

Ompelin jo aikaisemmin keväällä kälyni toiveesta heidän kesällä syntyvälle vauvalleen pesän eli ns. "babynestin". Kyseessä on ruotsalaisten kätilöiden kehittämä idea, jossa vauvalla on syntymästään lähtien oma pesä, jossa nukkua päiväunia. Se on helppo ottaa matkalle mukaan ja ajatuksena ainakin on, että vauvan voi olla helpompi nukahtaa kun tuttu nukahtamisympäristö seuraa mukana myös vierasille. Pesässä on pohjalla pari kerrosta vanua pehmentämässä, ja laidoille on rullattu vanua, jonka kireyttä voi säädellä vauvan kasvun mukaan. Vauvapesän on periaatteessa tarkoitus halata käyttäjäänsä ja luoda hieman samanlainen ahdas ja turvallinen tunne kuin kohdussa asustellessa. Pesän koosta ja vauvan kasvuvauhdista riippuen vauva käyttää pesää elämänsä ensimmäiset 2-6 kuukautta.

Valmis vauvapesä nallukan kanssa.

Kuten sanoin, ompelin tämän jo vähän pääsiäisen jälkeen, mutta pääsin vasta tänä viikonloppuna luovuttamaan lahjan kälyn vauvajuhlissa eli "baby showerissa". Kirjoittelen vielä ennen juhannusta toisen postauksen neulomistani lahjoista, muistathan tulla lukemaan senkin!

Mutta nyt itse asiaan! Vauvapesää varten luin blogeista ompeluohjeita ja modausvinkkejä, vaikka ilmeisesti myös esimerkiksi Suuren käsityölehden jossain numerossa oli julkaistu kaava ja ohje pesän tekemiseen. En jaksanut etsiä kaavaa käsiini vaan piirsin kaavan blogeista löytyneen ohjeen mukaan. Käyttäjäkokemusten perusteella pidensin kaavaa noin 10 cm, jotta pesä menee lapselle hiukan pidemmän aikaa, mikäli maailmaan putkahtaa pitkä ja laiha lapsi. Pesää ei kuitenkaan kannata liikaa suurentaa, koska se menettää pesämäiset ominaisuutensa, mikäli laitoja ei pysty kiristämään riittävän ahtaiksi.

Vauvapesän kaava, jonka tein eri blogien neuvojen ja vinkkien perusteella. Laitojen leveys on 15 cm ja pituus keskikohdalla 85 cm. 

Monet olivat valinneet pesän materiaaliksi puuvillan, mutta itse kankaita hipelöidessäni tykästyin flanellin pehmeyteen. Flanellissa on mielestäni jotain ihanaa uneen houkuttelevaa rauhallisuutta, ja siksi valitsin sen. Puuvillainen pesä voi toki olla helpompi pitää puhtaana, mutta aika näyttää oliko flanelli myös toimiva vaihtoehto. Jään odottamaan käyttäjäkokemuksia!

Pesää varten tarvitsin metrin kangasta (ostin palana, joten sitä jäi hieman yli), 3 metriä 1cm paksuista vanua, 3 metriä kanttinauhaa, saman verran nyöriä, pari sirkkarengasta ja nyörinkiristäjän.

Pääasialliset materiaalit: pilkullinen flanelli, vanulevy, kanttinauha ja nyöri sekä nyörin kiristin. Sirkkarenkaat löytyivät myöhemmin kun kolppasin käsityölaatikoita pintaa syvemmältä.

Noudatin pesän teossa pääosin näitä ohjeita, mutta vilkuilin myös muiden blogien ohjeita yrittääkseni haalia talteen kaikki niksit ja tiedonjyväset pesäntekoa varten. Valitettavasti työvaihekuvia ei juurikaan ole, koska ompelin pesän ennen kuin päätin aloittaa blogin kirjoittamisen. 

Ompelu oli melko suoraviivaista. Ensin ommeltiin pitkä kaareva sauma, alaosa jäi tässä vaiheessa vielä auki. Sauma kannattaa silittää auki, minkä jälkeen sauman päälle tikataan vinonauha (päistä kannattaa kääntää 1-0,5 cm, jotta kujan päät ovat huolitellun näköisiä). Tämä toimii kiristysnyörin kujana, ja pujotin nyörin hakanaulalla jo tässä vaiheessa. Ajattelin, että pujotus voi olla hankalaa myöhemmin kun laidat on jo täytetty vanulla, eivätkä nyörin päät olleet juurikaan tiellä. Pohjaa varten leikkasin vanusta 4 sopivan kokoista, päästään pyöristettyä palasta, jotka neulasin kankaiden väliin. Tikkasin vanut paikalleen pitäen silmällä, että vielä tyhjien laitojen leveys pysyy tasaisesti 15 senttimetrissä.

Lisäys 4.9.2016
Käyttäjäkokemuksien perusteella ennen laitojen täyttöä tikkaisin vielä vanupohjan esim 10 cm x 10 cm ruutuihin.

Lisäys 28.9.2016
Näin netissä todella hienon idean pohjaan liittyen! Joku oli ommellut babynestiin irtopohjat. Pohja oli ommeltu ilman vanua ja vanu ommellaan irrallisiin saman kokoisiin irtopohjiin. Nehän voisi ommella eri kankaista ja kääntää eri päivinä eri päin. Ihan mieletön idea, miksen itse keksinyt tätä?

Lopun vanun rullasin rullaksi ja survoin laidalle (ei tullut mitattua, mutta olisiko palan koko ollut silmämääräisesti noin 2 x 1,5 m). Sain siis koko 3 m vanua käytettyä pesän tekemiseen, eikä hukkapaloja jäänyt ollenkaan. Mielestäni pesän laidat jäivät siitä huolimatta miellyttävän pehmeiksi, joten liikaa vanua ei tullut käytettyä. Enempää tosin ei mielestäni olisi kannattanut laittaakaan, joten homma meni tältä osin ihan tasan! Ompelin käsin löysillä pistoilla vanun rullaksi, jotta sen paikalleen asettaminen olisi helpompaa ja myös jotta laitojen paksuus pysyisi kauttaaltaan mahdollisimman tasaisena.

Suunnitelma ja valmistelevat toimenpiteet olivat hyviä, mutta kyllä vanun survominen oli vauvapesän teon turhauttavin vaihe. Onneksi siitäkin selvittiin vain pienellä repeämällä nurjalla puolella, jonka yritin mahdollisimman siististi paikata käsin. Tässä vaiheessa olin tosiaan jo saanut vanut paikalleen, joten todellakaan ei käynyt mielessäkään ottaa vanuja pois, jotta saisin paikan korjattua ompelukoneella. Uskallan antaa tälle repeämäkohdalle Kikun elinikäisen paikkaustakuun, joten luottoni paikan pysyvyyteen on korkealla :)

Seuraava vaihe olikin hieman haastava pienelle ompelukoneelleni, joka on tavallista konetta pienempi ja kevyempi - sen valttia ovat helppo liikuteltavuus ja yksinkertaisuus, ja paksujen kohtien ompelussa kaipaan aina pfaffin teollisuusompelukonettani, joka pölyttyy varastoituna äidin nurkissa toisella paikkakunnalla. Kävisin sen heti hakemassa mikäli jostain saisi bensakustannuksilla pakettiauton lainaan vuorokaudeksi. Vielä en ole siipan kanssa neuvotellut mihin kone laitettaisiin, mutta eiköhän sillekin paikka kotoa löytyisi!

Vauvapesän ompeluun palatakseni (höpötätiys ottaa toisinaan minusta vallan, eikä side tracked riitä kuvaamaan tilannetta...), tähän asti aukinaiseksi jätetty alareuna ommeltiin yhteen ja huoliteltiin vinonauhalla. Yritin parhaani mukaan puskea laitojen täytteitä sivummalle, jotta vanut eivät painaisi paininjalkaa ja vetäisi ommelta sivuun. Melkoinen tahtojen taistelu käytiin keittiön pöydän ääressä tuona päivänä, ja selviydyin voittajaksi. Kanttauksesta tuli ihan siisti vaikka päälitikkaus ei kerralla mennytkään alusta loppuun tyydyttävästi. Ompelin myös kanttinauhan ensin toisesta laidastaan nurjalle, ja käänsin sen jälkeen oikealle puolelle päältä tikkausta varten riskien minimointia varten.

Jäljellä oli oikeastaan enää sirkkojen lisääminen pohjan alareunalle kohtaan, jossa laitojen päät kohtaavat. Pujotin nyörin renkaiden läpi, lisäsin kiristimen ja ihastelin lopputulosta! Näin eri blogeista, että jotkut olivat lisänneet pitsinauhan sivuille kanttinauhan alapuolelle, ja mietin, että jos tekisin työn uudestaan, se voisi olla kiva lisä. Muuten olen työhön varsin tyytyväinen ja värimaailmakin puhuttelee minua suuresti (toivottavasti myös tulevia vanhempia).

Koska kangasta jäi vielä runsaasti yli, päätin tehdä vielä nallukan. Etsin netistä sopivia ohjeita ja kaavoja, ja lopulta toteutin nallukan näillä ohjeilla. Nallen teko oli melko suoraviivaista, mutta siitä tuli vähän hassun mallinen, eikä todennäköisesti kestä leikkimistä. Koriste siis, mutta ajatushan on tärkein, eikö?

Nallukka. Toisin kuin ohjeessa, ompelin myös silmät langalla. Lisäsin myös rusetin kaulaan.

 Loppuun vielä muutama kuva valmiista babynestistä eri suunnista.

Vauvapesästä tuli sittenkin hieman lastikkomainen, vaikka kuinka yritin muotoilla päätyä pyöreäksi. Tässä näkyvät narutkin, joita kiristämällä pesän kokoa voi muuttaa lapsen kasvun mukaan.

Päältä katsottuna. Pesää ei ole tässä vielä kiristetty pienimpään kokoonsa.