Sivuvetoketjullinen huppari miehelle

Kaivoin pitkästä aikaa ompelukoneet esiin! Viimeksi Turussa silmääni osui Eurokankaan palalaarissa hauska ja vihreä Rillit huurussa -collegekangas. Nappasin sen mukaani toiveikkaana ja aloin miettiä minkälaisen hupparin siitä haluaisin itselleni tehdä (toivon mukaan siitä sitten lisää ensi kerralla!). Siinä miettiessäni käteeni jäi myös valkopohjainen Breaking Bad -collegekangas, josta voisin tehdä siipalle hupparin. Hänen vaatekaapissaan roikkuu jo useampia perushuppareita vetoketjulla ja ilman, joten halusin ujuttaa huppariin jonkin jujun. Sosiaalisen median ompeluryhmää selatessa sitten iski inspiraatio: hupparin vetoketju tulee keskikohtaa sivummalle! Itselläni on yksi hieman tämän tyyppinen huppari, ja se on ehkä maailman paras huppari. Valehtelematta! Ihan oikeasti! Kallis, mutta hintansa väärti.

Tähän siis heti alkuun kuva lopputuloksesta henkarilla. Toivon mukaan loppuun saan muutaman kuvan napattua käyttäjästä ja hupparista!

Valmis huppari. Vasenkätiselle tehtynä vetoketju on oikealla ja avaamalla vetoketjua hieman saa hupun shaaliosista pienen kauluksen. Valitsin pohjakankaan värit resoreihin ja hihoihin + sisähuppuun. Mielestäni tuli hieno!

Mittailin siipan valmiita huppareita ja päädyin tekemään koon L mukaan. Peruskaavan otin joka tyypin kaavakirja II:sesta ja muokkasin Villa Kianan ohjeiden mukaan sivuvetoketjulliseksi. Käyhän myös siellä katsomassa hänen ohjettaan! Tein jonkin verran omia modauksia, esimerkiksi lisäsin helmaresorin ja sivutaskut, sekä alemman etukappaleen muoto muuttui myös. Kaavakirjan kaavojen pituudet olivat hieman ylimitoitetut, joten poistin ehkä 10 cm kaavan pituudesta. Pitkäraajaisia ovat ihmiset näiden kaavojen mukaan! Seurasin soveltuvilta osin kaavakirjan ohjeita, soveltuvilta osin Villa Kianan ohjeita, ja lopuille kohdille yritin muistaa mitä pukuompelukoulun ekalla luokalla opetettiin yli 10 vuotta sitten. Valmiiksihan se tuli, eikä tarvinnut purkaa kuin pari kertaa, mutta jotkin kohdat olisi varmasti voinut tehdä helpomminkin. Kerron kuitenkin miten hupparin tein, ja jos teet jonkin vaiheen helpommin niin kuulisin mielelläni siitä - osaa sitten seuraavalla kerralla paremmin!

Kuten sanoin, piirsin kaavat Joka tyypin kaavakirja II:sesta ja silmääni pisti ylipitkien raajojen (joista kyllä mainittiin tekstissä, ja kehoitettiin sovittamaan) lisäksi se, että taskupussista ei ollut kaavaa valmiina. Oli vain piirros, jossa oli mainittu mitat ja niiden pohjalta yritin piirtää. Olisin kyllä mielelläni ottanut jonkun hyväksi koketun ja testatun taskun mallin, enkä ihan ymmärrä miksi taskulle ei oltu annettu jäljennettävää kaava, tai vaikka hyviksi havaittuja vaihtoehtoja muodoille. Tein hupparin kaavat ja niihin muokkauksia: Pidensin etukappaleita keskiedusta 11 cm sivulle, hupun etureinaa saman verran, muokkasin toisen alavaran muodon pyöreäksi alareunastaan, ja myös kahdesta osasta muodostuvan hupun muokkasin kolmiosaiseksi. Muutosten jälkeen leikkasin esipestyt kankaat. Toisin kuin yleensä (eli aina) kannattaa, leikkasin palan kerrallaan sen sijaan, että olisin ensin asetellut kaikki kaavat kankaalle ja leikannut vasta sen jälkeen. Tein kuitenkin niin, koska huomasin kankaassa pieniä värivirheitä siellä täällä, enkä halunnut niiden päätyvän keskelle etukappaletta. Onnistuin ihan mukavasti. Alla kuvia leikatuista kappaleista

Etukappaleet alavaroineen. Toisin kuin Villa Kianan ohjeessa, leikkasin alemman etukappaleen viistosti alaspäin kapenevaksi. 

Hiha mustasta collegesta. Lyhensin hihaa noin 10 cm, mutta säilytin hihansuun muodon.

Taitettu takakappale lienee paloista ainoa, joka ei saanut minkäänlaista erikoiskohtelua.

Taskun kaava ja leikatut palat. Taskujen koko on tässä vaiheessa noin 20 cm x 22 cm. ja muoto suurpiirteisesti piirretty pienen mallin mukaan Joka tyypin kaavakirja II:sesta.

Hupun leikkasin kolmesta palasta per puoli ja lisäsin shaalikauluksen pidennykset etureinaan Villa Kianan ohjeiden mukaan.

Muita tarpeita hupparinteossa: metallinen 60 cm vetoketju, tukikangas ja resori. Sirkkarenkaat jäivät kuvasta pois, koska alkujaan en meinannut laittaa huppuun paikkoja nyöriä varten, mutta löytyihän niitä sirkkarenkaita kaapin syövereistä kun riittävästi kaiveli. 

Leikkasin myös tukikankaat etualavaroihin ja etukappaleiden pääliosiin kohtiin, joihin vetoketju tuli. Kiinnitin myös pienet neliöt ulkohuppuun sirkkarenkaiden kiinnitystä varten ja taskulistoihin koko kappaleen kokoiset palat. Meinasin myös unohtaa pienet helman etupalat, jotka tulevat helmaresorin ja vetoketjun väliin.

Tukikankaat kiinnitettynä etualavaroihin, huppuun ja taskulistaan. Kuvasta jäivät uupumaan etukappaleiden pääliosiin kiinnittämäni 2 cm levyiset suikaleet ja helman etupalat, joiden olemassaolon täysin unohdin, kunnes niitä tarvittiin. Onneksi niin pieniin palasiin riittää aina kangasta! 

Tässä vaiheessa ajattelin sanoa muutaman sanan ompelemiseista ja saumuroinnista. Käytin ompelukoneessa pääasiassa valkoista lankaa. Saumurissa samoin, mutta esimerkiksi punaista resoria ommellessani vaihdoin uloimmalle neulalle punaisen langan. Pääasiassa huolittelin reunat saumurilla, paitsi saumat, jotka yhdistettiin suoraan saumurilla (esim helmaresorin yhdistäminen helmaan) tai saumat, jotka pussitetaan. Lankoja joutui välillä vaihtamaan molempiin koneisiin, kun kappaleita on punaisia mustia ja valkoisia, mutta loppujen lopuksi melko pienellä häslingillä selvisin. Sauma kannattaa aina heti ompelun jälkeen tarkistaa huolellisesti, korjata virheet saman tien ja silittää auki. Edellytykset hyvään lopputulokseet ovat tuolloin mielestäni korkeat!

Alkuvalmisteluiden jälkeen on aika ryhtyä kokoamaan hupparia, ja aloitin tietysti etukappaleista ja vetoketjun kiinnityksestä. Tai ennen kuin pääsin kiinnittämään vetoketjua, minun piti yhdistää etuhelmakappaleet resoriin ja ommella palat kiinni etukappaleiden alareunaan. Tästä on kuva alempana, jos tämä kuulostaa kirjoitettuna sekavalta. Tästä lähtien etukappaleet olivat pitkällä resorilla toisissaan kiinni ja välillä kävi vähän hermoille, että se toinen kappale oli aina jossain tiellä, eikä sitä voinut vain viikata pinoon odottamaan omaa vuoroaan. Resoria leikkasin yhden leveyden, eli 110 cm, kun Joka tyypin kaavakirjan mukaan hupparin helmaresorin sopiva pituus on kappaleen leveys - 10%,  josta tuli noin 106 cm (luulen, että 30%:n sääntö olisi ollut tässä liikaa, ehkä 20% olisi myös toiminut, jos haluaa hieman napakan resorin). Resori ei tämän pituisena kiristä ollenkaan, joten hupparista ei tule pussimainen.

Kiinnitin alempaan etukappaleeseen alavaran, ja tein aukileikkauksia kaarevaan osaan, jotta kääntäminen sujuisi helpommin ja kappaleen pyöreys säilyisi. Tikkasin ulkoreunan. Asettelin vetoketjun aukileikatun etukappaleen osien väliin ja ompelin sauman helmapalasta olkapäälle. Tässä kohtaa pitää myös taittaa vetoketjun yläpää piiloon, koska yläpuolelle ei tule saumaa, joka sen peittäisi, toisin kuin toisella puolella. Tikkasin saumavarat vetoketjusta poispäin. Yhdistin vetoketjun puolet ja katsoin, että se asettuu luontevasti myös toiselle etukappaleelle. Tämän jälkeen neulasin vetoketjun etukappaleen ja alavaran väliin, ompelin kappaleet yhteen ja tikkasin päältä.

Oikeanpuolimmaisen alavaran alaosan piirsin kaarevaksi. Tein saumaan aukileikkauksia, jotta se on helpompi kääntää ja lopputulos on paremman näköinen. 

Vetoketjun ja alavarojen kiinnityksen jälkeen etuosa näyttää tältä. Alhaalla mukana riippuva resori, joka on etupaloistaan kiinnitetty vetoketjuun. 

Sama näkymä vetoketju avattuna. Nyt tuo alemman etukappaleen muoto näkyy selkeästi. 

Siirryin taskujen kimppuun. Alkujaan piirtämäni taskut olivat liian isot, (vetoketjun siirtäminen sivummalle vei tilaa taskuilta) jotta voisin toteuttaa ne päälitikattuina, kuten Joka tyypin kaavakirjassa ohjeistettiin. Leikkasin siis neljä kappaletta taskuja, jotta voin tehdä pussitaskut. Niitä neulatessani ja ideaa makustellessani tulin siihen lopputulokseen, etteivät ne tule sopimaan tähän huppariin. Etukappaleissa on jo muutenkin paljon kangasta - edessä 4 kerrosta collegea + kahdet tukikankaat, ja pussitaskujen lisääminen lisää tuota etukappaleen raskautta. Päädyin siis pienentämään ja kaventamaan taskuja erityisesti yläpäästä, jotta päälitikkaus onnistuu.

Kiinnitin taskulistat etukappaleiden sivuihin sopivalle korkeudelle ja tikkasin 1 cm päästä reunasta. Tein aukileikkaukset nurkkiin, jotta kappaleen saa käännettyä helposti toiselle puolelle. Tikkasin kappaleen paikalleen sauman vierestä ja vielä 1,5 cm päästä. Seuraavaksi tikkasin päältä taskun etukappaleeseen. Sama kohtelu tietysti toiselle etukappaleelle. Lopputulos oli siisti ja minä tyytyväinen  ongelman ratkaisumalliin ja työn edistymisnopeuteen.

Etukappaleeseen neulattu taskulista valmiina kiinnittämistä varten.

Aukileikkaukset kulmissa mahdollistavat siistin lopputuloksen, kun kappale käännetään nurjalle puolelle ja tikataan paikalleen.

En tiedä erotatteko kuvasta päälitikkaukset, mutta tikkauksista näkyy valmiin taskun muoto ja  myös taskulistan tikkaukset. Kappale on valmis yhdistettäväksi takakappaleeseen. Hyvin varovaisesti, jotta ei vahingossa tule ommelleeksi taskua kiinni.

Taskujen jälkeen otin etukappaleet ja takakappaleen, pyöritin resorin suoraksi (tämän tarkistin ainakin 10 kertaa, jotta resori ei varmasti jää kierteelle), ja ompelin sivusaumat ja olkasaumat yhteen. Samalla kiinnittyivät alavarat olkapäälle ja taskupussi sivusaumaan. Seuraavaksi kävin helmaresorin kimppuun. Taitoin helmaresorin toisen puolen vetoketjun ympäri pussiin ja ompelin tuon lyhyen pätkän kummaltakin puolelta. Kiinnitin helmaresorin saumurilla ja aloitin ompelemaan helmapalan ja resorin kiinnityskohdasta. 

Toinen helmapala on jo taitettu vetoketjun päälle ja toinen on kääntämättä. 

Helmapalat ovat nyt ommeltu pussiin ja käännetty oikein päin. Näiden palojen yläreunaan jäi näkyviin saumuroitu reuna, mutta en pitänyt sitä kovin vakavana, kun muuten tekee siististi. Yläreinatkin olisi voinut vielä ommella pussiin, mutta epäilen että pieni ompelukoneeni ei olisi siitä urakasta selviytynyt.

Resorin kiinnitys helmaan saumurilla. Neuloja ei kannata kiinnittää liian lähelle reunaa, jottei vahingossakaan tule ommeltua neulan yli.

Toisin kuin Villa Kianan huppariohjeessa, päätin istuttaa hihat paikalleen. Vaikka ei tässä suuria venytyksiä ja päänraapimisia tarvittu, mutta minut on opetettu aina istuttamaan hiha paikalleen parhaan istuvuuden takaamiseksi, joten mihinkä koira karvoistaan pääsisi?  Leikkasin rannekkeet resorista (noin 20% lyhyemmät kuin hihansuun pituus), yhdistin ne hihaan ja istutin hihan paikalleen saumurilla. 

Rannekkeen yhdistäminen hihansuuhun. Käytin saumurissa mustia lankoja, mutta ulommaisen neulan langaksi vaihdoin punaisen.

Hupparihan alkaa jo näyttää ihan oikealta vaatteelta, mutta vielä puuttuu hupparin nimikko-osa eli huppu! Aloitin kiinnittämällä sirkat ulkohuppuihin kohtiin, joihin olin aikaisemmin silittänyt tukikankaan. Tarkan sijainnin sain neulaamalla hupun paikalleen ja pukemalla ylleni - peilin kautta aikani tarkastelin, että mikä olisi sopivin kohta sirkkarenkaille. Tein reiän tuollaisella rei'ittimellä ja kiinnitin sirkan pihdeillä. Nämä työkalut olin hankkinut joskus silloin pukuompeluaikoina, kun olin innostunut tekemään juhlapukukorsetteja. Näillä tulee helposti hyviä ja tasalaatuisia reikiä. 

Kiinnitin sirkat huppuihin sopivaan kohtaan pihdeillä. Reiän sai helposti napsautettua tuolla toisella työkalulla.

Saumuroin suoraan samanväriset hupun palat toisiinsa, jolloin sain kaksi samanmuotoista huppua. Sisähuppuun jätin kääntöaukon, jotta voin ommella hupun pussiin. Ompelin huput yhteen oikeat puolet vastakkain ja tikkasin etureunan. Pujottelin tässä vaiheessa nyörin huppuun ja ompelin 3 cm päästä reunasta sirkasta sirkkaan (=nauhakuja). Järkeilin, etten mitenkään saa hakaneulaa sirkkarenkaasta läpi, mutta olisihan sen jollain virkkuukoukulla saanut pujotettua myös valmiiseen työhön. Hupun kiinnityksessä pääntielle noudatin varovaisuusperiaatetta, eli ompelin ensin ulkohupun pääntielle, tarkistin reunojen ulkonäön ja vasta sen jälkeen ompelin hupun pussiksi. Koko huppari tulee hupun sisälle ja pääntie ommellaan uudestaan, kiinnittäen nyt myös sisähupun pääntielle. Huppari vedetään kääntöaukosta ja aukko ommellaan umpeen. Tarkistetaan uudestaan kulmat, ja itse ompelin käsin muutaman piston vahvistukseksi kärkiin. Ompelukone kun alkaa noin paksujen kangaskerrosten kohdalla jo hyytyä, niin siistimpää saa melkeinpä poikkeuksetta kun vahvistaa kärjet muutamalla pistolla.

Huppari hupussa. Kiinnitin ensin pääntielle vain sisähupun reunan ja tarkastusten jälkeen kiinnitin myös ulkohupun. Huppari vedetään kääntöaukon kautta ulos ja aukko ommellaan käsin kiinni. Anteeksi laiskuuteni langanpätkien nyppimisen suhteen (mutku se tulee pussiin niin ei kukaan niitä siellä huomaa...)

Ellen nyt unohtanut jotain työvaihetta, niin huppari on viimeistelyjen jälkeen valmis! Langanpätkien katkominen ja nyppiminen, saumojen tarkistaminen (tätähän kannatta tehdä jo joka sauman ompelun jälkeen) ja silitys tai höyrytys ovat ehkä hieman tylsiä, mutta sitäkin tärkeämpiä, jotta vaate on luovutettaessa hyvännäköinen. Itse usein tutkin rättikaupoissa vaatteiden saumoja ja roikkuvat langanpätkät tai huterannäköiset saumat saavat nenäni nyrpistymään. Mutta tässä vielä muutama kuva valmiista hupparista (jos saan napattua parempia kuvia käyttäjän päällä, päivittelen kuvat myöhemmin). 

Laitoin hupparin päälle ja yritin ottaa selfien peilin kautta (saattaapi olla ensimmäinen laatuaan, selfie peilin kautta siis!). Toivottavasti saan napattua kuvan siipasta huppari päällä niin korvaan tämän kuvan sillä myöhemmin :) Tässä näkyy kuitenkin miltä huppari näyttää kun vetoketju on hieman auki, mielestäni näyttää tosi kivalta tuo kaulus. Ensimmäisessä kuvassahan näkyy miltä huppari näyttää vetoketju ylös asti kiinninäisenä.

Huppari takaapäin katsottuna. Selfien ottaminen takaa päin peilin kautta ei onnistunut sitten mitenkään, joten nyt on tyytyminen tähän henkarilla roikkuvaan versioon.

Lähikuva kaula-aukosta.

Lähikuva taskusta. Toivottavasti näette jotain :)

Pirteän värinen virkattu kesäpussukka

Lankavaraston penkomisen ja lajittelun seurauksena tulin löytäneeksi yhdestä pienestä muovipussista melkein 10 vuotta sitten kesken jääneen käsityön - pienen pussukan. Päätin tehdä sen valmiiksi, ja annan sen lahjaksi melkein 6-vuotiaalle tytölle, joka varmasti osaa arvostaa näinkin sievää kesäistä käsilaukkua. Pitäisi vielä keksiä tytön pikkuveljellekin jotain kesäistä virkattavaa. Osaisinkohan virkata auton... Hmm...?

Olin siis kesällä 2007 virkannut kesätyöpaikan kahvihuoneessa saman kevään Modan ohjeilla pientä erivärisistä simpukkariveistä muodostuvaa pussukkaa. Olin saanut tehtyä pussukan molemmat sivut, mutta muiden osien virkkaus ja yhdistäminen oli jäänyt kesken. Valitsin työhön sen aikaisen lempivärini, limenvihreän ja sille kaveriksi vaaleanpunaisen ja ruskean. Mielestäni aika kiva väriyhdistelmä ja sopii kesään hyvin! Lankana oli Novitan Tennessee, jota ei ilmeisesti enää saa, mutta näitähän voisi tehdä muistakin puuvillalangoista ja eri väriyhdistelmillä pussukkaan saa haluamansa ilmeen. Lanka on 100% merseroitua puuvillaa.  Virkkaamiseen käytin Novitan koukkua numero 3.0.

Tennesseetä ei enää valmisteta, mutta uusia puuvillalankoja on tullut markkinoille, joilla voi hyvin korvata Modan ohjeessa käytetyn langan. Kolmosen koukulla virkkasin koko komeuden. 

Pussukan laidat ovat virkattu simpukkariveinä, jotka yksinkertaistetusti saadaan aikaiseksi virkkaamalla viisi pylvästä samaan silmukkaan, ja jättämällä väliin tietty määrä silmukoita ennen seuraavan simpukan aloitusta. Tarvitaan myös kiinteitä silmukoita kiinnittämään rivit toisiinsa ja kääntymistä varten ketjusilmukoita. Silmukoiden määrän tulee olla kuudella jaollinen, jotta simpukat mahtuvat riville hyvin. Tarkempi ohje löytyy esimerkiksi täältä.  Modan ohjeen mukaan tein 17 kerrosta simpukoita (tai viuhkoja, joiksi näitä joskus näkee myös nimitettävän) ja yhdellä sivulla simpukoita on kuusi. Valmiin pussukan mitat ovat noin 17 x 19 cm. Simpukoiden virkkaaminen on helppoa ja laukusta olisi periaatteessa voinut tehdä ihan niin sen kokoisen kuin olisi halunnut. Eikä tarvitse myöskään tyytyä laukkuun, mikäli haaveissa on esimerkiksi huivi tai muu asuste. Näinpä myös eräässä blogissa, että joku oli virkannut simpukoilla lampunvarjostimen! En voi olla ihailematta joidenkin ihmisten mielikuvitusta ja kokeilunhalua!

Pussukan osaset ennen kokoamista. Jonkun fiksun ratkaisun olisin kyllä toivonut noille joka paikasta sojottaville langanpätkille, koska sivusaumojen ompelu käsin oli todella vaivalloista niiden kanssa.

Lähikuva simpukkariveistä, jotka kiinnittyvät toisiinsa kiinteillä silmukoilla.

Yhdistin kaksi pääkappaletta käsin ommellen, ja katsoin parhaaksi ommella nuo lyhyet langanpätkät osaksi saumaa - en keksinyt niille mitään hyvää päättelytapaakaan, kun olin kaikessa viisaudessani jättänyt ne noin lyhyiksi nysiksi (menköön kokemattomuuden piikkiin tällä kertaa!). Jouduin kyllä purkamaan muutamia kertoja kun huomasin, että langanpätkä taas kurkki sauman keskeltä oikealle puolelle, mutta lopulta sain kaikki tyydyttävästi piilotettua saumanvaroihin. Tuskallista, tuskallista. Käsinompelu on aina ollut käsitöissä Akilleen kantapääni, ja laiskuuteni ommella käsin todennäköinen syy sille, miksi tämä työ on jäänyt kesken 10 vuotta sitten.

En pysty tarkastamaan ohjeesta mitä kaikkea pussukkaan oli ohjeessa laitettu (suuri osa käsityölehdistä on varastoituna eri paikkakunnalla tilanpuutteen takia), mutta improvisoin käsilaukulle kahvat. Virkkasin vihreällä ensin neljä ketjusilmukkaa + yhden kääntymistä varten, ja tein kiinteillä silmukoilla kaksi hieman reilu 30 cm pitkää suikaletta. Olin aikaisemmin jo virkannut ohjeen mukaisen pussukan sulkemisnyörin, mutta pidin sitä hieman rumana, joten korvasin sen metrillä vaaleanpunaista satiininauhaa. Pujottelin nauhan neljännen simpukkarivin poikki ja ompelin käsin sangat kiinni pussukkaan sopivalle korkeudelle.

Voilá, pienen kesätytön kesäkassi on valmis! :) Alla vielä pari kuvaa valmiista kassista. Aamuauringossa väritkin toistuvat oikein, vaikka varjot hieman tekevätkin kiusaa.

Valmis laukku suuaukko kiristämättä

Valmis pussukka ja sen suu satiininauhalla kiristettynä.

Koruilua yhtenä maanantaina

Sain noin kuukausi sitten mahdollisuuden osallistua siippani teknillisen seuran koruntekoiltaan, vaikken itse seuraan kuulukaan. Onneksi menin, oli nimittäin sen verran inspiroiva ilta, että kotiin päästyäni aloin itse etsiä netistä paikkoja, mistä voisin tilata korukiviä ja muuta tarvittavaa korujen tekoa varten. Opettajalla oli mukanaan 3-4 ikeakassillista erilaisia korukiviä, opaskirjoja, laserleikattuja eläinhahmoja ja muita tarvikkeita. Ymmärrettävästi runsaudenpula iski nopeasti! Tekisinkö itselleni vai lahjaksi? Tekisinkö jotain taivuttamalla? Pujottamalla? Lisäänkö siihen kuinka monenlaisia korukiviä? Minkä värisiä? Pitäisikö yrittää tehdä jotain todella monimutkaista ja koristeellista vai onko sittenkin "keep it simple" päivän sana? Siinä oli ennen tällaisia korutöitä kokeilematon täysin sormi suussa!

Puolen tunnin jahkailun jälkeen olin valinnut itselleni laatikoista kaikki erilaiset vihreät korukivet ja joitain mustia. Päätin siis pysyä melko klassisessa väriskaalassa - samaan aikaan näin viereisessä pöydässä pujoteltavan kaulaketjuun kaikkia sateenkaaren värejä. Olin päättänyt tehdä itselleni Memory Wire -"langasta" kaulakorun, ja aloitin pujottelemalla langalle pieniä mustia helmiä, jotka olisivat valmiissa korussa kaulan sivuilla ja niskassa. Muutaman kerran onnistuin vahingossa päästämään langalta pöydälle ja lattialle kun Memory Wire pompsahtikin käsistäni.  Keskelle kokeilin erilaisia yhdistelmiä vihreiden ja mustien korukivien vaihtelusta ja päädyin lopulta käyttämään mustia hieman kierteellä olevia kiviä ja keskelle päin asteittain suurenevia vihreitä marmoroituja kiviä. Näillä oli jokin oma nimikin, mutta se ei ikävä kyllä jäänyt mieleeni. Pujotin keskelle suurimman kiven, ja jatkoin korun tekoa peilikuvana. Lopulta opettaja päätteli korun puolestani taivuttamalla pihdeillä korun molemmat päät parille kierteelle, jotta helmet eivät karkaa. Voilá, koru oli valmis! Tähän käytin aikaa varmaan tunnin verran, sen verran tuli kokeiltua ja purettua eri yhdistelmiä.

Valmis kaulakoru mustista ja marmoroiduista vihreistä korukivistä. Halusin tehdä jotain, jota saattaisin oikeasti pitää esimerkiksi karkeloissa, minkä takia päädyin näin hillittyyn väriskaalaan.

Kaulakorulle päätin tehdä kaveriksi rannekorun. Tarkoitukseni oli käyttää täysin samoja kiviä kuin kaulakorussa, mutta kaulakorussa käyttämäni mustat korukivet olivatkin sen verran pitkulaisen muotoisia, etteivät ne liikkuneetkaan paljon pienemmällä kierteellä olevassa rannekoruille tarkoitetussa Memory Wiressa. Valitsin siis hieman lyhyemmät kivet rannerengasta varten ja pujottelin kivet langalle ilman suurempia ongelmia. Rannekorusta tuli hieman yli kolmen kierteen pituinen, mikä osottautui todella sopivaksi pituudeksi. Lopuksi opettaja taas väänsi pihdeillä päät parille kierteelle ja koru oli valmis. En käyttänyt ollenkaan kaulakorussa käyttämiäni pieniä lasihelmiä, joten senkin takia rannerengas valmistui todella nopeasti, ehkä puolessa tunnissa.

Kaulakorun kaveriksi rannekoru. Käytin lähes samoja korukiviä myös rannekorussa, ja olen tulokseen todella tyytyväinen!

Aikaa oli sen verran vielä jäljellä, että sain tehtyä yhden rannekorun näiden lisäksi. Se tulee kuitenkin lahjaksi, joten en kerro siitä nyt enempää - ehkä sitten myöhemmin, jos saan korulle tehtyä vielä lisää kavereita ennen lahjaksi antoa.

Näin yhteenvetona on todettava, että ilta oli todella inspiroiva ja korujen teko mukavaa. Seurasin sivusilmällä mitä naapuripöydässä tehtiin, ja siellä joku taivutteli itselleen kalevalaiseen tyyliin kaulakorua metallilangasta. Se tekniikka jäi kiinnostamaan! Sitä ei voinut kuin ihmetellä miten luovia ja kauniita koruja illan aikana valmistui ja mikä parasta, tekijänsä näköisiä. Toivottavasti pääsen vielä koruilemaan joko kansalaisopiston kurssille, tai mikäli oikein innostun, tilaan itse tarvikkeita. Katsotaan!

Lopuksi vielä yhteiskuva kaulakorusta ja rannerenkaasta. Huomasin, että tummien korujen valokuvaaminen on haastavaa!