keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Vauvan konttineuleinen peitto ja junasukat

Valmis vauvapeitto pöydälle levitettynä.
On se vaan hieno vaikka itse sanonkin!
Alkuvuodesta syntyneelle sukulaistytölle tein jo aikaisemmin lahjaksi ihanan konttineuleisen peiton ja nyt tein samoista langoista pikkuiselle myös junasukat. Lankana käytin Nalle-lankaa, joka on 75% villaa ja 25% polyamidia. Väritoiveiden mukaisesti tein peiton roosasta, luonnonvalkoisesta ja harmaasta, joita jokaista kului noin yksi 100g kerä. Vauvapeiton ohjeen sisältänyt Moda-lehti (2/2010) putosi postilaatikosta heti sen jälkeen kun olin kuullut, että minusta on ensimmäistä kertaa tulossa täti. Heti ensimmäisellä selailulla kuva peitosta kiinnitti huomioni, ja tiesin, että haluan tehdä tulevalle vauvalle juuri tämän kolmiulotteisen näköisen peiton, vaikka en juurikaan ollut neulonut suuria töitä aikasemmin. Siitä tulikin kesän suuri haaste, ja valmistui juuri sopivasti lapsen syntymää varten syksyllä. Tuolloin tein peiton vihreästä Nalle kukkaketo-langasta ja tekeminen kesti kuukausia, oi kuukausia. Rutinoituneena konttineuleen tekijänä tämän kolmivärisen vauvapeiton tekemiseen meni puolitoista kuukautta. Päättelyssä tosin meni huomattavasti pidempään kuin ensimmäisen peiton kohdalla, koska langanpätkiä riitti pääteltäväksi vaikka muille jakaa.

Vauvapeitto siis aloitetaan luomalla pitkä ketju silmukoita, johon neulotaan kerroksittain ensin kolmiot, ja joiden kyljestä poimitaan silmukoita seuraavaa kerrosta varten.  Näin edetään noin kahdenkymmenen kerroksen ajan, tai kunnes peitto on halutun pituinen. Kavennuksin ja edellisellä rivillä olevien neliöiden reunoista poimittavien silmukoiden neulosella etenevän konttineuleen kolmiulotteisuus alkaa vähitellen hahmottua muutaman kokonaisen kerroksen jälkeen - peitossahan jokainen kerros on eri värinen kuin edeltäjänsä. Jotta peitosta tulisi suorakaiteen mallinen, tulee sivuillekin kolmiot. Lopulta neulotaan kaikille reunoille noin viiden senttimetrin resori (itse tein 12 kerrosta 2 o 2n) ja viimeistellään mahdollisten langanpätkien päättelyllä ja höyryttämisellä. Seuraavaksi onkin aika ilahduttaa lahjan saajaa! (vaikka lahjan varsinainen saaja ei vielä ymmärtänyt lahjan päälle juuri ollenkaan, sai peitto kuitenkin positiivisen vastaanoton lapsen vanhemmilta)


Vauvapeitto on juuri sopivan kokoinen vaunuihin lämmikkeeksi laitettavaksi!

Lähikuva konttineuleesta ja resorista.

Junasukat päätin tehdä kyläilylahjaksi ja niiden tekemiseen meni kolmatta päivää. Olen tehnyt junasukkia lahjaksi esim äitiyslomalle jääville työkavereilleni ja poikkeuksetta sukat ovat saaneet hyvän vastaanoton. Ne ovat niin nopeat tehdä ja ilmeisesti käytössä verrattomat, kun niitä on vaikea potkia pois jaloista. Koosta en ole kovin varma, vastasyntyneen jalka kun on niin tavattoman pieni, ettei sitä lapseton oikein käsitä. Valmistuneiden sukkien jalkapohjan pituus on 12 cm, eli kokotaulukon mukaan 6-12 kk ikäiselle lapselle. Ehkä kokeilen seuraavaksi hieman pienemmällä silmukkamäärällä.  Ensimmäistä kertaa päätin kokeilla jalkapohjaan sydänkuvioita, saa nähdä toimivatko ne käytännössä vai ovatko ne vain hauska konsepti.

Junasukkien ohjeen olen kursinut kasaan eri lähteistä (esim täältä ja täältä). Junasukan tarinan voit käydä lukemassa täältä. Tässä ohje jota olen itse noudattanut

JUNASUKAT (sukan pituus kantapäästä kärkeen 12 cm)

Puikot: 2,75
Lanka: yksivärinen Nalle
Varsi on hyvällä mallilla! Ensimmäiset haitarit tehty ja
väliresori puolessa välissä.
Langan menekki: 41g

Varsi
Luo kaksinkertaisilla puikoilla 40 silmukkaa ja jaa ne tasan neljälle puikolle. Rivivaihdoin kohdan häivyttämiseksi vaihda ensimmäisen ja viimeisen silmukan paikkaa, ja piilota häntä ensimmäiseen kerrokseen. Merkitse ensimmäisen ja neljännen puikon vaihtumiskohtaa esim hakaneulalla, paperiliittimellä tai muulla tavalla, jotta pysyt kärryllä kerrosten vaihtumisesta.

Neulo 12 kerrosta *2o, 2n* joustinneuletta.
Neulo *4 kerrosta nurin, 4 kerrosta oikein, 4 kerrosta nurin ja 12 kerrosta *2o, 2n*. Toista edellinen uudestaan.

Kantapää
Neulo ensimmäisen puikon silmukat neljännelle puikolle. Jatka näillä silmukoilla vahvistetun kantapään tekemistä ja jätä muut silmukat odottamaan vuoroaan. Käännä työ. I) Nosta ensimmäinen silmukka neulomatta ja neulo loput silmukat nurin. Käännä työ. II) *Nosta 1s neulomatta, neulo 1 silmukka oikein* - jatka tätä puikon loppuun. Jatka näitä kahta kerrosta vielä 5 kertaa eli 10 kerrosta.
Valmiit junasukat. Pohjassa näkyy värilliset sydämet

Neulo vielä kerros nurjaa. Aloita kantapään kavennukset ja jatka vahvennettua neuletta. Neulo oikeaa kunnes jäljellä on 8 silmukkaa. Tee ylivetokavennus ja käänny. Nosta ensimmäinen silmukka neulomatta ja neulo neljä nurin. Kavenna kaksi nurin yhteen. Käänny. Nosta ensimmäinen silmukka neulomatta, neulo neljä ja tee ylivetokavennus. Käänny. Jatka samaan tapaan, että keskimmäiset silmukat pysyvät samoina ja reunan silmukat yksi kerrallaan vähenevät. Lopulta jäljellä on vain keskellä olevat 6 silmukkaa. Tee vielä nurja kerros.

Poimi kantalapun vasemmasta reunasta 10+1 silmukkaa kantalapun ja puikon II välistä. Neulo ne takasyrjästään kiertäen samalle puikolle, jolla kantapään silmukat ovat. Neulo puikot II ja III nurin. Poimi kantalapun oikeasta reunasta 10+1 s vapaalle puikolle ja neulo ne kiertäen oikein. Neulo seuraavalta puikolta vielä 3 silmukkaa.

Jalkapohja
Aloita uusi kerros, neulo I puikko oikein ja sen lopussa kaksi viimeistä silmukkaa oikein yhteen. Neulo puikot II ja III nurjaa. Tee puikon IV alussa ylivetokavennus, jatka oikeaa puikon loppuun. Nyt kaikilla puikoilla on taas 10 silmukkaa. Neulo puikoilla I ja IV sileää, ja jos haluat tehdä sydämen jalan pohjaan, seuraa kuvan mallia. Itse aloitin sydämen teon yhdeksänneltä riviltä, mutta sen olisi voinut aloittaa jo aikaisemminkin. Tekemäni sydän on 10 riviä korkea, joten se tuli valmiiksi juuri ennen kärkikavennusten aloitusta. Jatka puikoilla II ja III oikean ja nurjan raidoitusta neljän kerroksen jaksoissa (jätä nyt joustinneule pois) kunnes nurjia "haitareita" on 3 eli yhteensä 20 kerroksen ajan.
Pohjan sydämet harmaalla ja valkoisena.


Kärkikavennukset
Tein näihin sukkiin nauhakavennuksen, eli I ja III puikon puikon lopussa neulo 2o yhteen. Puikon II alussa neulo yksi oikein, sen jälkeen ylivetokavennus. Puikon III lopussa, kun jäljellä on 3 silmukkaa, neulo 2 oikein yhteen ja neulo viimeinen silmukka oikein. IV puikon alussa tee ylivetokavennus ja jatka sileää puikon loppuun.

Jatka kavennuksia joka kerroksella kunnes jäljellä on 8 silmukkaa. Katkaise lanka, vedä se läpi jäljellä olevista silmukoista ja päättele. Päättele myös muut langanpätkät esim sydämen kohdalta.

Kuvassa muuten kirjanpito, jota käytän eri kerrosten laskemiseen - tekeekö kukaan samoin? Vai millä pysytte kärryillä siitä, kuinka monta kerrosta on tehty? Kuten kuvasta näkyy, ei ensimmäinen sukka syntynyt ihan ensimmäisellä yrittämällä. Yritin ensin tehdä joustinresorista kolmiväristä, mutta totesin, että se ei tule toimimaan. Purin siis työn ja aloitin yksivärisenä uudestaan. Sommittelin myös pohjaan tulleen sydämen samalle sivulle. Sekään ei mennyt kerralla nappiin vaan yrityksen ja erehdyksen kautta löytyi oikean kokoinen ja muotoinen sydän. Käsitöissä hienoa on se, että pystyy jatkuvasti kehittymään ja myös kehittelemään yrityksen ja erehdyksen kautta (itselle - tokko olen ensimmäinen, joka on sydämen kirjoneuleena jonnekin neulonut :) ) uusia juttuja!

Kirjanpito ja sydämen kaavakuva. Ei se aina mene kerralla nappiin, mutta neuletöiden purkaminen on mielestäni huomattavasti vähemmän turhauttavaa kuin nypläystyön tai ompelutyön purkaminen!


Vielä viimeinen kuva vauvapeitosta ja sukista yhdessä :)






keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Nyplätty pitsiliina

Tervetuloa blogiini ja lukemaan ensimmäistä postaustani käsitöistäni! Ensimmäiseksi aiheeksi päätin rohkeasti ottaa viime aikaisista käsitöistäni eniten itsessäni ylpeyttä aiheuttaneen nyplätyn pitsiliinan, eli ensimmäisen varsinaisen nypläystyön, jonka olen toteuttanut. Ennen liinan aloitusta viime vuoden vaihteessa, olin tehnyt vain ”pakolliset” kurssityöt ja lyöntiharjoitukset Rauman pitsinyplääjien sivuilta (http://www.raumalace.fi/).  Liina valmistui helmikuun lopussa, eli nypläämiseen meni aikaa kolmisen kuukautta, mutta esimerkiksi joululomalla työ ei edistynyt ollenkaan. Toisinaan työ edistyi huimaa vauhtia, etenkin torstaisin nypläyskurssilla. Kun minulla oli innostusta ja vauhti päällä, saattoi liina edistyä 5 -7 cm kaksi ja puoli tuntia kestävän kurssin aikana. Kotona nypläsin liinaa telkkaria katsellessa, joten etenemisvauhti oli hitaampi kuin kurssilla. On vaikea arvioida kuinka paljon aikaa nypläykseen meni tunneissa laskettuna.

Valitsin opettajan esittelemistä eri malleista Vastusjärtan, johon tuli 16 paria eli 32 nypylää. Malli näytti todella sympaattiselta sydämineen ja polvekereunoineen, ja siinä oli myös hämähäkin näköinen spindeli, jonka tekemisestä olin juuri päässyt jyvälle edellisessä harjoitustyössä. Mallissa on kokolyöntiviuhkat ulkoreunoilla, liinalyönteinä toteutetut sydämet ja spindeli keskellä, ja sisäreunassa kokolyöntiverkkoa. Sisäreunassa kulkee koko ajan sama reunapari, jotta reunasta tulee siisti. Päätin olla haukkaamatta liian suurta palaa kerralla, joten pieni liina riittäisi varsin hyvin näin ensimmäiseksi työksi. Tein liinasta neliön, jonka sivu oli 25 cm, ja liinan keskelle tulisi pellavaliina.

Vastusjärtan malli. Rauman pitsinyplääjien vihosta.

Pistelymalli tehtiin liimaamalla kopioitu mallin kuva sähköeristepaperille, minkä jälkeen se rei’itettiin solmukohdista. Tämän jälkeen vuorossa oli nypylöiden puolaus. Lankana käytin luonnonvalkoista Suomen Lanka Oy:n Pella 70 Nypläyslankaa, joka on 100 % pellavaa. Langan menekkiä voi olla vaikea arvioida, mutta tämän levyisen liinan kohdalla opettaja sanoi, että ihan hyvä arvio menekistä on 3x liinan pituus. Jälkikäteen ajateltuna tämä oli paikkansa pitävä arvio, mutta täydellisenä noviisina kompastuin omaan ajatteluuni.  Puolasin nimittäin jokaiselle nypylälle 75 cm lankaa (3x25cm), enkä tullut lainkaan ajatelleeksi, että liinassahan on neljä sivua. Tästä johtuen kaikki langat alkoivat ensimmäisen sivun jälkeen loppua yksi kerrallaan (pois lukien kulkuripari, jonka lankoja jouduin jatkamaan jo ensimmäisellä sivulla). Pelkäsin kovasti, että miten hyvin lankojen jatkaminen näkyy työssä, mutta onneksi niitä kohtia ei juurikaan erota. Se hyvä puoli tästäkin virheestä oli, että langan jatkaminen molemmin tavoin tuli hyvin tutuksi.

Sähköeristepaperille liimattu malli pisteltiin kuohuviinipullon korkkiin liimatulla silmäneulalla


Liinan teko aloitettiin nurkasta viuhkana ja se jatkui tasaisesti läpi koko liinan. Jos innostui tekemään toista reunaa, huomasi ennen pitkää, että sitä puolta ei voi jatkaa ennen kuin saa toiselta reunalta tulevia pareja. Itse tein liinaa perinteisellä nypläystyynyllä, jossa on pyörivä tela. Se on omiaan pitkien ja suorien tekemiseen töiden tekemiseen, mutta myös kulmat onnistuvat. Jokaisessa kulmassa työ irrotettiin alustastaan ja siirrettiin takaisin alkuun kulmittain niin, että pitsi jatkuu täysin samasta paikasta, josta se on alun perin lähtenyt liikkeelle. Tuo neulojen irrotus ja uudelleen kohdistus oli kyllä aluksi todella hermostuttava kohta, mutta kaikki neljä kulmaa onnistuivat hyvin.  Lopulta oli jäljellä enää alkupään ja lopun yhdistäminen solmimalla, lankojen päättely ja pellavaliinan paikalleen ompelu käsin. Nämä oli nopeasti tehty ja silityksen jälkeen liina oli valmis käyttöön! Alla kuvia työvaiheista ja lopulta valmiista liinasta.

Aloitus kulmasta. Ensimmäinen viuhka tehtynä. Siitä se sitten lähti!

Työn alku kauempaa katsottuna. Kuvassa näkyy myös kuohuviinin korkista tehty tee-se-itse pistin vasemmalla ylhäällä.
Liinan toisen sivun puolivälissä. Tässä vaiheessa liinan tekeminen tuntui jo melko helpolta ja eteni aivan eri tahtiin kuin alussa - piti vielä harjoitella mallin lukemista ja sitä, mihin suuntaan eri parit ovat milloinkin menossa. Kuvassa näkyy myös jatkamisesta johtuvia lankalenkkejä, jotka lopulta leikattiin pois.

Helmikuun lopussa sain viimein liinan irrotettua tyynystä alun ja lopun solmimisen jälkeen. Kyllä oli hyvä fiilis! Ja kanssanyplääjilta sai runsaasti kannustusta ja ihailua :)

Valmis liina. Ompelin pellavaliinan ensin pitsiin kiinni, 2 cm saumavarat jäivät alapuolelle. Seuraavaksi saumavarat käännettiin sisälle ja nurkat siistittiin. Huomaamattomalla saumalla kiinnitettiin saumavaratkin kääntöpuolelle.

Lähikuva valmiista liinasta.
Valmis liina paikallaan orkideamaljakon alla.