Alpakkavillaliivi koossa 74

Ostin keväällä muutaman kerän Dropsin Alpaca-lankaa, koska kerien herkullisen sininen väri käski minua kartuttamaan luottokorttilaskuani. Tuolloin minulla ei vielä ollut mitään tietoa siitä, mitä langasta tekisin, mutta joulun lähestyessä sainkin inspiraation neuloa uudelle veljenpojalleni langasta villaliivin joululahjaksi. Etsin käsityölehdistä kivaa ohjetta, mutta lopulta päädyin soveltamaan itse (näinhän siinä aika usein käy, eikös?). Ostin bodyn, jossa oli "kauluspaita" ja rusetti, ja mallailin liivin bodyn ympärille. Tällainen siitä tuli, niinpal kauhia hiano!

Alpakkalangasta neulottu liivi koossa 74

Tein liivin melkein loppuun asti kaksi kertaa, mutta mittanauhan ja kokotaulukon kanssa pähkäillessäni jouduin toteamaan, että tulee auttamatta liian pieni! Kolmannella kerralla leveyttä oli tarpeeksi ja uskalsin katkaista langat. Toisen ja kolmannen yrityksen välissä tosiaan ostin mallina toimineen bodyn, jottei tarvitse kokeilla neljännen kerran onnea. Kokeilemalla löysin riittävän määrän silmukoita työhön, 168, eli 42/puikko. Tämä määrä oli käsialallani sopiva koon 74 bodyn ympärille neulottuna. Mikäli haluaisi neuloa eri kokoisen liivin, kannattaisi tehdä mallitilkku ja mitata kuinka monta silmukkaa tulee 10 cm matkalle ja lisätä tai vähentää sen mukaan. Neulepinta on niin joustava, että se venyisi äärimmillään varmaan kaksinkertaiseksi.

Aloitin *1o, 1n*- resorilla 10 rivin verran, josta tuli korkeutta 2 cm. Käytin 2 mm puikkoja koko työhön. Pyöröpuikko olisi ollut todella kätevä, mutten löytänyt mistään 2 mm kokoisia, joten tyydyin veistelemään viinipullon korkista stopparit Karbonzieni päihin. Hätä keinot keksii ja hyvin toimi!

Liivi on neulottu pyörönä kuin putkisukka, eli rivi koostuu neljän oikean ja neljän nurjan silmukan vuorottelusta samalla rivillä, ja joka neljäs rivi silmukat siirtyvät kaksi askelta vasemmalle. Tein alle rivin ensimmäiset 16 silmukkaa ja ensimmäiset 12 riviä käsittävän esimerkin, jossa x on nurja silmukka ja o on oikea silmukka. 13. rivi alkaisi kahdella oikella, jatkuisi neljällä nurjalla, neljällä oikealla ja, neljällä nurjalla ja kahdella oikealla. Tästä muodostuu hauska ja hyvin joustava neulepinta.

Liivin kuviossa kahdeksan silmukan mallikerta on helposti omaksuttu. x on nurja silmukka ja o on oikea silmukka (tai miksei toisinpäin jos niin haluat). Neljän oikean ja neljän nurjan silmukan mallikerta siirtyy neljän kerroksen välein askeleen vasemmalle.

Jatkoin samaa pintaa pyörönä (koska olen tietyissä asioissa todella laiska ja erityisesti vihaan valmiiden palasten yhdistämistä toisiinsa) kunnes kappaleen korkeus oli noin 20 cm. Neuloin ensin takakappaleen tasona loppuun ja etupuolen silmukat jäivät puikoille odottamaan vuoroaan. Kavensin ylivetokavennuksena ensin kainalossa 5 silmukkaa kerralla ja jatkoin mallikertaa toiseen päähän asti. Kääntyessäni päättelin samoin 5 silmukkaa ja jatkoin toiselle puolelle neulepintaa toistaen. Tästä eteenpäin kavensin kummassakin päässä rivin alussa yhden silmukan, kunnes olin kaventanut yhteensä 10 silmukkaa kummastakin kainalosta (puikolla 32 silmukkaa). Samalla täytyi pitää tarkkaan silmällä neulepinnan jatkuvuutta. Tämän jälkeen kavensin puolet harvemmin eli käytännössä aina mallikerran siirtyessa vasemmalle (joka neljännellä edestakaisella kerroksella) vielä neljä kertaa. Nyt molemmista kainaloista on kavennettu 14 silmukkaa ja jatkoin näillä silmukoilla kunnes saavutin bodyn olkasauman + pieni yhdistämisvara, muutaman mallikerran verran.  Päättelin kaikki silmukat kerrallaan, katkaisin langan ja vedin langan viimeisestä silmukasta läpi.

Tässä vaiheessa paljastankin liivin ainoan virheen, jota en lähtenyt enää korjaamaan. En tullut ajatelleeksi, että kuvion jatkuvuuden kannalta viimeiseksi riviksi ennen päättelyä täytyy neuloa vielä uusi rivi silmukoiden siirroilla. Mikäli näin ei muista tehdä (kuten en muistanutkaan), eivät edellisen neljän rivin silmukat taitu kuvion mukaisesti mutkalle vaan nököttävät suorina. Huomasin virheeni vasta siinä vaiheessa, kun olin jo poimimassa silmukoita resoria varten, enkä enää jaksanut lähteä sitä korjaamaan. Toivon, ettei kukaan sitä sieltä huomaa.

Alpakkavillaliivin korkeus oli noin 20 cm aloittaessani etu- ja takakappaleiden kavennukset ja kaula-aukon v:n

Liivin takakappaleessa kavennettiin kummastakin kainaloista 14 silmukkaa.

Etukappaleen kainalon kavennukset tein samoin kuin takakappaleen. Ensin neuloin etukappaleen toisen puolen ylös asti ja sitten vasta on toisen puolen vuoro. V-kaula-aukkoa varten kavensin joka toisella kerroksella myös keskeltä yhden silmukan. Kun kainaloaukossa aloitettiin kavennukset joka neljännellä kerroksella, harvensin myös kaula-aukon kavennukset samaan tahtiin. Lopulta olkapäällä oli vain kymmenkunta silmukkaa, jotka päättelin kuten takakappaleenkin. Tein toisen puolen etukappaleen samoin.

Sanottakoon vielä, että mallailin kavennukset bodyn hihojen saumoihin sopivaksi ja toisen bodyn kanssa tehtynä kavennukset voi olla järkevää tehdä toisin. Kokeilemalla löytyy istuvin ratkaisu.

Villaliivin etukappalekin on tullut valmiiksi v-kaula-aukon ja kainaloiden kavennusten jälkeen. 

Ompelin käsin olkasaumat yhteen ja mietin itsekseni, että liivihän näyttää näinkin todella hyvältä. Melkein jätin liivin tällaiseksi, koska tiesin mikä ilo ja riemu on tiedossa kun seuraavassa vaiheessa poimitaan kädenteiltä ja kaula-aukosta riittävä määrä silmukoita puikoille ja neulotaan resori. En muista paljonko poimin silmukoita kädenteiltä tai kaula-aukosta, mutta pyrin ottamaan mahdollisimman paljon, jotta resori ei vahingossakaan kiristäisi. Kädenteiden 8 kerroksen *1o, 1n*-resorin neuloin pyörönä, mutta pääntien resorin tasona (sekin 8 kerrosta). Jotta v:n tyveen ei muodostuis aaltoilua, kavensin joka kerroksen alussa yhden silmukan kummassakin päässä. V:n tyveen muodostui kaksi hieman suunnikkaan mallista resorin päätä, jotka molemmat kiinnitin siististi käsin ommellen vastakkaisen resorin saumoihin. V:n pohjukkaan muodostui näin kaksinkertainen resori.

Kädenteiden resorit ovat jo valmiina ja vain kaula-aukko odottaa viimeistelijäänsä.

Lopuksi viimeistelin langanpätkät piiloon ja höyryttelin liiviä. Niin monen purkamiskerran jälkeen liivi oli vihdoin valmis ja oman aikani hymy huulilla ihailin omaa tuotostani. Olen varsin tyytyväinen lopputulokseen ja toivon mukaan saajakin tykkää. Tai no hän olisi varmasti mielummin ottanut joululahjaksi jonkun ääniä pitävän rekkalelun, mutta toivon mukaan hänen vanhempansa tykkäävät.

Vielä kuva valmiista liivistä edestä ja takaa! 

Nuoren herran tyylikäs mallisto koossa 74

Posti toi minulle palan resoria ja kaksi noin metrin kangaspalaa, sekä toiveen veljeltäni ja hänen vaimoltaan saada niistä heidän puolivuotiaalle pojalleen vaatteita. En ollut vähään aikaan ommellut joustavia kankaita, ja saumurikin kaipasi hieman huolenpitoa ennen operaatioon ryhtymistä. Toiveena oli paita ja housut, pari kuolalappua, hupullinen haalari ja lelujen säilytyspussukka. Kaavat löysin omista Suurista käsityölehdistä, kirjastosta lainatuista Ottobre Kids -lehdistä ja netistä.

Ensimmäinen kangas, mustavalkoinen oransseilla väriläiskillä, oli trikoota ja tein siitä lopulta paidan ja housut, myssyn, kaksi kuolalappua ja lelujensäilytyspussukan. Toinen kangas, keltainen mustilla kuvioilla ja punaisilla tehosteilla, oli paksua neulosta, jonka taustan tummuus aiheutti ensin harmaita hiuksia. Onneksi kaapista kuitenkin löytyi riittävästi ruskeita lankarullia, jottei tarvinnut mustalla tai valkoisella saumuroida - haalarin hupun sisäsaumat olisivat paistaneet puolen kilometrin päähän. Pesin kankaat koneessa 40 asteessa ennen leikkaamista. Totesin ommellessani, että on vaikeaa tietää tuleeko vaatteista sopivan kokoisia kun ei ole sovitusmallia mailla halmeilla, eikä oikeastaan minkäänlaista käsitystä lapsosen koosta. On siis vain luotettava siihen, että hyvää tulee sovittamattakin, ja että ehkä tällä kertaa täytyy malttaa olla sen kummemmin sooloilematta.

Alle olen listannut kuvien kera tämänkertaisen malliston vaatteet ja mistä löydät kaavat, mikäli haluat itse hyödyntää samaa kaavaa. Olen noudattanut mallien ompeluohjeita.

Housujen kaava löytyy Ottobre Kids 3/2013 ja mallin numero 4.

Paidan kaava on Suuresta käsityölehdestä 4/2003 ja mallin numero 10.

Ottobren ja Suuren käsityölehden ohjeilla tehdyt paita ja housut saivat iloiset tehosteet oranssista kanttinauhasta ja resorista

Myssyn kaava löytyi Ottobre kids 6/2014 ja malli numero 3. Tein myssyn sisäpuolen pallokuosista. Myssyn narujen kääntämisessä meinasi mennä iankaikkisuus - miksi ihmeessä mulla ei ole jotain hilavitkutinta, jolla kapeiden nauhojen kääntämistä voisi helpottaa? Tarvetta olisi ollut!

Oranssissa teemassa pysyäkseni ostin oranssia pallokuosia ja vuorasin tämän sievän myssyn sillä.

Kuolalapun ohjeen löysin googlettelemalla Sannan blogista. Ompelin kaikki kolme pussiin ja tikkasin reunoja pitkin. Ensimmäiseen kokeilin pyöristettyjä reunoja taakse ihan vain kokeillakseni. Yhteen ompelin käsin pienet nepit kiinnitysmekanismiksi ja kaksi saivat kiinnityksekseen leveää tarranauhaa.

Kuolalappuja kolmin kappalein! Kahteen tein tarranauhakiinnityksen ja yhteen ompelin pienet nepit. Nyt kelpaa hampaita tehdä!

Lelujen järjestyksessä pitoa varten ompelin "omasta päästä" pussukan, jossa on kiristysnauhat. Pussukan mitat ovat noin 30cm x 60 cm, joten sinne mahtuu pikkuautoa poikineen. Kiristysnauhojen kujaan käytin samaa kanttinauhaa kuin paidan pääntien huolitteluun. Pyöristin myös pohjan saumoja hieman, jottei se näyttäisi niin laatikkomaiselta.

Lopusta kankaasta tein kätevän lelujen säilytyspussukan. 

Lähempi kuva pussin suuaukosta. Tein riittävän korkean taitoksen, jotta pussukka näyttää siistiltä myös sisäänpäin katsottuna.

Keltaisesta neuloksesta tehty kuolalappu jo vilahtikin aikaisemmassa kuvassa, mutta tein neuloksesta vielä hupullisen vinovetoketjulla varustellun haalarin ja lippapipon.

Haalarin kaava löytyi Ottobre Kids 4/2012 malli 5 ja lippapipo on Noshin ilmaiskaava koossa S. Lippapipon tein vuorittomana, koska neulos oli huomattavasti paksumpaa kuin trikoo, jolle kaava oli tarkoitettu. Lipan sisälle löysin laatikoistani astetta paksumpaa askarteluhuopaa, ja hyvin pysyy lippa suorassa. Harkintaan jäi, pitäisikö pipoon tehdä vielä kirkkaan punainen tupsu! Sen voi onneksi lisätä myöhemminkin.

Hupullinen haalari vinovetoketjulla on tällä hetkellä huippumuodikas. En ollut riittävän rohkea laittamaan punaisia resoreita kun pelkäsin, että tulee liian räikeä. Lippis näkyy myös kuvassa.

Lippiksen sivuprofiili.

Lippiksen sisäpuoli. Ohjeen mukaan lippis olisi ommeltu vuorillisena ja pussiin, mutta kangas oli sen verran raskasta neulosta, että ajattelin paremmaksi tehdä vuorittamattoman. Lisäsin muutaman sentin lipareen sisäpuolelle, jotta saan siististi tikattua lakin ympäri.

Tällaisia tällä kertaa tuli surautettua! Kyllä nyt on poika keväällä tyylikäs, kun kasvaa vaatteisiin sisälle, ja sitten voinkin taas ommella uusia vaatteita seuraavassa koossa.

Helmityönä avainnauha

Aloitin syksyllä kansalaisopistossa helmityöt, joiden kokeiluun sain kimmokkeen siitä, kun nypläyksen opettajani harrasti helmitöitä. Liikuin viime vuonna nypläyskurssille hänen kyydillään Laihialle, ja Laihian helmityöryhmä kokoontui samaan aikaan viereisessä huoneessa. Joskus meidän kurssimme loputtua kävi opettajani ostamassa uusia helmiä naapurista ja näin samalla mitä ihanuuksia siellä tehtiinkään! Oli pakko päästä kokeilemaan ja kun syksyllä kursseille ilmoittautuminen avautui, sain itselleni paikan perjantai-illan ryhmästä, joka ikävä kyllä kokoontuu vain joka toinen viikko. Mutta olen päässyt hyvin alkuun ja pystyn aina jatkamaan kesken jääneitä töitä kotona, kunhan vain olen ensin oppinut mallin.

Ihastuin kovasti helmitöitä pitävän opettajan avainnauhaan ja tein itselleni samanlaisen. Nauha muodostuu pääasiassa peräkkäisistä vihreistä soikioista, joiden keskellä on kokoa isompi harmaa helmi. Käytin vihreitä 9-kokoisia ja harmaita 8-kokoisia siemenhelmiä pisaran muodossa pujoteltavan kuvion perustana. Näiden väliin tuli koristeeksi epäsäännöllisin välimatkoin hieman isompia harmaita helmiä.

Siemenhelmistä ja muotohelmistä tehty valmis avainnauha on pituudeltaan yhteensä noin 115 cm.

Helmet pujotetaan helmilankaan, johon ensin laitetaan stopparihelmi pitämään muita helmiä paikallaan. Aloituksessa langalle pujotetaan ensin 7 vihreää helmeä, jonka jälkeen pujotetaan harmaa helmi. Nyt neula viedään kahden ensimmäisen (poislukien stopparihelmi, tietysti) läpi oikealta vasemmalle ja otetaan langalle kolme vihreää helmeä. Seuraavaksi pujotetaan neula harmaan siemenhelmen oikealla puolella olevien kahden helmen läpi. Aloitussoikio on nyt valmis. Langalla on nyt jo valmiiksi kaksi siemenhelmeä, joten jatkossa lisätään 5 vihreää helmeä ja yksi harmaa, vedetään lanka kahden näitä edeltävän helmen läpi oikealta vasemmalle, lisätään kolme helmeä ja vedetään nyt harmaan siemenhelmen oikealla puolella olevien kahden helmen läpi vasemmalta oikealle. Seuraava soikio on valmis. Lisätään taas 5 vihreää helmeä ja yksi harmaa... Kaavio selkeyttäisi paljon, katson josko saisin piirrettyä tähän piakkoin sellaisen. Oikeasti malli on todella helppo omaksua.

Epäsäännöllisin väliajoin lisäsin harmaan muotohelmen kahden harmaan välissä, ja muotohelmen kohdalla ketjua vahvistettiin pujottelemalla lanka takaisin ympäri edellisestä soikiosta ennen jatkamista eteenpäin normaalisti. Niskan kohdalle en laittanut muotohelmiä vaan tein pitkän pätkän soikioita.

Arvioisin, että nauhan tekemiseen meni lopulta ehkä 4-5 tuntia.

Vasemmalla stopparihelmi, jonka jälkeen pujotetaan mallin mukaan. Työ etenee vasemmalta oikealle - yläkaaren kautta keskelle (menosuunta vasen) ja keskeltä alakaaren kautta takaisin keskelle (menosuunta oikea).

Kun ketju oli riittävän pitkä, lopulta noin 112 cm, lisäsin molempiin päihin papukaijalukot, jotka voi kiinnittää avainlenkkiin. Helmilanka pääteltiin papukaijalukkojen pidikkeiden sisään. Pari viikkoa sitten pidin papukaijalukkoja toisissaan kiinni ja ulkoilutin avainnauhaa kaulakoruna yksissä juhlissa. Mikäli, kuten olen suunnitellut, teen toisen samanlaisen kaulakoruksi, jätän papukaijalukot pois ja yhdistän päät ompelemalla. 

Nyt kelpaa prameilla töissä :) 

Halusin pitkän avainnauhan, jotta sitä ei tarvitse ottaa pois kaulasta joka kerta kun näyttää kulkuläpyskää ovelle. Olen oikein tyytyväinen! 

Ihanat Lise-Loten pitsisukat ja -tumput

Ristiäis- ja nimenantolahjojen viimeisenä osana ihastuttavat Lise-Loten sukat ja tumput! Pitsikuvion koristeellisuus sopii hyvin juhlaan ja monimutkaisen näköisestä pinnastaan huolimatta pitsikuvio on helppo tehdä. Sukkien ohjeen löydät Kardemumman talo -blogista tai ravelrystä. Yleensä teen melko paljon omia muokkauksia ohjeisiin, mutta nämä sukat toteutin melkein sellaisenaan. Korotin vain varren kuuden mallikerran korkuiseksi ja tein kantapään sillä tyylillä, johon olen itse tottunut (katso linkeistä alkuperäinen ohje). Tumput tein lähes samalla tavalla kuin sukat, mutta jätin vain kantapään tekemättä. Lankana käytin Dropsin baby merinoa ja 2,5 puikkoja. Ohjeen mukaan tehtynä sukka on jalan pituudesta riippuen sopiva ehkä 3-4 kk ikäisestä vauvasta eteenpäin. Vastasyntyneelle jos tekisin tätä sukkamallia, tekisin 8 silmukkaa/puikko kymmenen sijaan, ja aloittaisin kärkikavennukset kun jalkaosan pituus on 8 cm.

Neulepinta on mielestäni todella kaunista, ja siitä sopisi hyvin tehdä esimerkiksi villatakkeja tai boleroita. Täytyy vain muistaa luoda neljällä jaollinen määrä silmukoita.

Lise-Loten ihanat pitsisukat ja -tumput sopivat hyvin ristiäis- tai nimenantolahjaksi.

SUKAT

Loin 40 silmukkaa kaksinkertaisille puikoille ja jaoin ne neljälle puikolle. Vaihdoin taas ensimmäisen ja viimeisen silmukan paikkaa, ja ensimmäisen kerroksen lopussa nostin hieman venyneen silmukan muodostaman hännän puikolle ja neuloin ne yhteen (toisille sitä ei ilmeisesti muodostu, mutta itselläni ainakin viimeisten silmukoiden väliin jää pitkä häntä). Toinen tapa siistiä aloituskohtaa on luoda yksi ylimääräinen silmukka, joka neulotaan viimeisen puikon lopussa seuraavan kerroksen ensimmäisen silmukan kanssa yhteen. Jättäisin ensimmäiselle puikolle 11 ja siirtäisin kierroksen lopussa ylimääräisen silmukan viimeiselle puikolle ja neuloisin silmukat yhteen.

Ennen pitsineuleen aloitusta neulotaan 5 kerrosta resoria *1o, 1n*.

Pitsineule muodostuu seuraavan neljän rivin toistosta:

Rivit 1 - 3: *3o, 1n*. Toista koko rivi.
Rivi 4: *Ota langankierto puikolle, nosta seuraava silmukka neulomatta, neulo kaksi seuraavaa silmukkaa oikein yhteen, nosta neulomatta nostettu silmukka nykyisen silmukan yli, neulo yksi nurin*

Toista näitä neljää kerrosta haluamasi määrä, alkuperäisessä ohjeessa on tehty neljä mallikertaa ja itse tein kuusi mallikertaa.

Sukan varsi jatkuu 10 riviä *1o, 1n* -resorilla, jonka jälkeen aloitetaan kantapää. Ensimmäisen puikon silmukat neulotaan neljännelle puikolle ja aloitetaan kantalapun teko. Kantalapun voisi toteuttaa esimerkiksi vahvistettuna (kuten esimerkiksi täällä olen tehnyt), mutta näihin sukkiin olen tehnyt sileän kantapään. Neulo 10 riviä sileää neuletta + viimeiseksi nurja, jonka jälkeen aloita kavennukset. Neulo 13 oikein, tee ylivetokavennus, käänny. Nosta ensimmäinen silmukka neulomatta, neulo 6 nurjaa ja neulo 2 yhteen nurin, käänny. Nosta ensimmäinen silmukka neulomatta ja neulo 6 oikein, tee ylivetokavennus. Jatka kavennuksia molemmissa päissä kunnes puikoilla on enää 8 silmukkaa. Keskiosan silmukat pysyvät koko ajan samoina ja kavennukset tapahtuvat sivuilta.

Nosta kantalapun sivuista 8 silmukkaa ja neulo kerros sileää. Neulo ensimmäiseltä puikolta 4 silmukkaa neljännelle puikolle, jotta molemmissa on yhtä paljon silmukoita (yht. 12 silmukkaa/puikko). Kavenna joka kerroksella ensimmäisen puikon lopusta neulomalla kaksi oikein yhteen ja neljännen puikon alusta ylivetokavennuksella, kunnes jokaisella puikolla on 8 silmukkaa.

Jatka sileää neuletta 20 kerroksen ajan ja aloita kärkikavennukset sädekavennuksina.

*Neulo 3 oikein, neulo kaksi oikein yhteen*. Toista koko rivi.
Neulo seuraavat 3 riviä sileää
*Neulo 2 oikein, neulo kaksi oikein yhteen*. Toista koko rivi.
Neulo seuraavat 2 riviä sileää
*Neulo 1 oikein, neulo kaksi oikein yhteen*. Toista koko rivi
Neulo rivi sileää.
*Neulo kaksi oikein yhteen*. Toista koko rivi.
Katkaise lanka ja päättele sukka vetämällä lanka jäljellä olevien silmukoiden läpi ja ompelemalla häntä piiloon.

Tee toinen sukka samoin.

TUMPUT

Tee tumppujen varret sukan ohjeella kantapäähän asti. Sukista poiketen tein tumppujen varteen vain 4 mallikertaa pitsiä. Jätä kantapää välistä ja jatka pitkän resorin jälkeen sileää neuletta makusi mukaan 15-20 riviä, ja aloita kavennukset sädekavennuksin kuten sukassa. Nauhakavennuksen ohje löytyy aikaisemmasta blogistani. Päättele tumput ja ihastele lopputulosta!

Siipan sukulaistyttö sai lokakuussa ristiäislahjaksi Lise-Loten sukkien ja tumppujen lisäksi unirievun ja nyplätyn onnittelukortin.

Ystäväni tyttärelle syyskuussa tekemäni nimenantolahja sisälsi unirievun ja pitsisukat ja -tumput

Ristiäislahjaksi virkattu uniriepu

Monen muun tavoin minäkin innostuin virkkaamaan uniriepuja Janitan kätösistä -blogin ohjetta mukaillen. Uniriepu on tähden mallinen ja sen keskelle on kiinnitetty suloinen pupu. Tein kolme eri väristä ristiäis- ja nimenantolahjaksi. Toivottavasti olivat mieluisia lahjoja ja palvelevat pitkään unikavereina.

Ristiäislahjaksi virkkaamani tähden muotoinen uniriepu.

Virkkasin unirievut Novitan Miami-langasta, jonka valmistus on ikävä kyllä tähän mennessä lopetettu. Valitsin kuitenkin tämän langan, koska se on ihanan pehmeä iholla, ja turvalonkeroita on paljon virkattu Miamista. Vyötteen mukaan lanka kestää 40 asteen pesun, mutta turvalonkerot pestään 60 asteessa, joten uskaltaisin pestä myös unirievun samassa lämpötilassa (jos lapsi ikinä antaa laittaa unikaverin pesuun...) Koukku oli 2,5 tai 3, mutten tarkkaan tiedä kumpi, koska kokomerkinä on kulunut pois kahvasta. Lankaa meni yhteensä noin 100 g, menekkiin vaikuttaa se, paljonko raitoja haluaa tehdä. Valkoista meni yleensä hieman enemmän kuin kerä ja värillistä lankaa jäi vielä kerälle. Riepu virkataan pääasiassa pylväillä ja ketjusilmukoilla, pupun osat puolestaan kiinteillä silmukoilla. Vanua tarvitaan täyttämiseen.

Tein useanlaisia aloituksia riepuun. Aloitin tietysti alkuperäisen blogin spekseillä, eli 20 pylvästä neljän ketjusilmukan lenkkiin. Seuraavaan uniriepuun kokeilin yhtä suurempaa ketjusilmukkalenkkiä (5) ja 25 pylvästä, koska koin seuraavan kerroksen hahmottamisen helpommaksi, mikäli silmukkaluku on jaollinen viidellä. Lopulta hylkäsin pylväät aloituksesta ja ja tein aloituksen lankalenkkinä ja kiinteinä silmukoina. Pylväillä tehty aloitus on pienempi ja siistimmän näköinen kuin kiinteillä silmukoilla tehty, mutta pylväiden ahtaaminen niin pieneen tilaan oli itselleni työn ja tuskan takana. Lopulta kaikki olivat käyttökelpoisia ratkaisuja, eikä tuo keskusta näy, kun pupu on ommeltu siihen päälle. Aloituskerroksen silmukkamääräksi (oli aloitustapa mikä tahansa edellä mainituista) vakiintui 25.

Aloituskerros pylväillä: Luo 5 ketjusilmukkaa ja yhdistä renkaaksi. Virkkaa kolme ketjusilmukkaa (ensimmäinen pylväs), ja virkkaa lenkkiin tasaisesti 24 pylvästä. yhdistä piilosilmukalla kolmanteen ketjusilmukkaan.

Aloituskerros kiinteillä silmukoilla: Luo lankalenkkiin 5 kiinteää silmukkaa. Toisella kerroksella virkkaa jokaiseen silmukkaan kaksi kiinteää silmukkaa. Kolmannella kerroksella *virkkaa yksi kiinteä silmukka ja lisää yksi* virkkaamalla yhteen kiinteään silmukkaan kaksi kiinteää silmukkaa. Neljännellä kerroksella *virkkaa kaksi ja ja lisää yksi*. Viidennellä kerroksella *virkkaa kolme ja lisää yksi*. Nyt pitäisi aloituksessa olla 25 silmukkaa.

2. kerros: Aloituksen jälkeen alkaa sakaroiden teko. Jaa 5 kerrosmerkkiä tasaisesti uuden kerroksen aloituspaikasta katsottuna kolmannesta silmukasta lähtien (kerrosmerkkejä ei tarvitse enää tämän kerroksen jälkeen). Tee ketjusilmukka, ja kolme pylvästä ensimmäisen kerrosmerkin osoittamaan silmukkaan (kaksi silmukkaa jää välistä). Tee kolme ketjusilmukkaa ja tee vielä samaan silmukkaan kolme pylvästä. Kiinnitä pylväät kiinteällä silmukalla kolmanteen silmukkaan, eli niin, että piilosilmukan ja seuraavan merkin välissä on taas kaksi silmukkaa.  Nyt olet kuvan osoittamassa kohdassa, eli ensimmäinen sakara on tehty. Jatka samoin koko kierros ja kiinnitä viimeiset pylväät ensimmäisen sakaran juurelle piilosilmukalla.

Aloitus 25 pylväällä. Merkit on jaettu viiden pylvään välein ja ne osoittavat mihin silmukoihin tähden sakarat alkavat muodostua. Kiinnitä ensimmäinen aloituksesta katsottuna kolmanteen silmukkaan.

Aloitus kiinteillä silmukoilla lankalenkkiin, jossa kasvatin joka kerroksella silmukoiden lukumäärää. Lopulta niitä oli 25, jonka jälkeen aloitin toisen kerroksen.

Kolmas kerros: Todella hyvä tapa aloittaa uusi kerros suoraan "pylväällä" ilman ketjusilmukkalenkkiä löytyy tästä videosta. Tällä tavalla aloitettuna aloituskohtaa ei juuri huomaa ja työstä tulee siisti. Siirrytään piilosilmukalla seuraavalle pylväälle ja pujotetaan koukku takaisin samaan silmukkaan, ja tehdään kiinteä silmukka. Jotta päästään pylvään korkeuteen, pujotetaan koukku vielä äsken tehdyn kiinteän silmukan kahden lenkin välistä ja tehdään uusi kiinteä silmukka. Voilá, siisti pylvään korkuinen aloitus! Tämä on siis ensimmäinen pylväs ja tee seuraavaan pylvääseen vielä tavallinen pylväs. Tee seuraavaksi ketjusilmukkalenkkiin kolme pylvästä, kolme ketjusilmukkaa ja kolme pylvästä. Olet nyt samassa kohdassa kuin kuvassa, eli tee seuraavaan kahteen pylvääseen pylväät, jätä tähden kainalossa oleva silmukka välistä ja jatka seuraavaa sakaraa kahdella pylväällä ja pylväs+ketjusilmukka+pylväs -yhdistelmällä. Kiinnitä rivin lopussa piilosilmukalla ensimmäisen "pylvään" päälle. Pylväiden lukumäärä sakaran sivulla kasvaa joka kerroksella kahdella, eli toisella kerroksella pylväitä on 3, kolmannella kerroksella 5, neljännellä 7, viidennellä 9 jne. Lukumäärä sisältää sakaran päässä tehtävät lisäykset.

Muista jättää sakaroiden kainaloiden silmukka virkkaamatta, niin siihenkin muodostuu hieno reikäkuvio.

Kolmannella kerroksella pylväitä on yhdellä sakaran sivulla 5, eli aina kaksi enemmän edelliseen kerrokseen verrattuna. Kolmannella kerroksella sakaran kolmen pylvään jälkeen virkataan kaksi pylvästä, jätetään sakaran kainalossa oleva yksinäinen silmukka välistä ja jatketaan kahdella pylväällä seuraavan sakaran sivua. Sitten on taas vuorossa sakaran pään kolme pylvästä ja ketjusilmukkalenkki.

Neljännestä kerroksesta eteenpäin: Jatka samalla tavalla kuin kolmannella kerroksella. Tee aloituspylväs joko ketjusilmukkalenkillä tai videon ohjeilla, jatka tekemällä seuraaviin kolmeen pylvääseen yhdet pylväät. Jatka sakaran kärjen pylväs+ketjusilmukka+pylväs -yhdistelmällä, minkä jälkeen pylväät seuraaviin neljään pylvääseen. Jätä tähden kainalosta yksi silmukka välistä olet taas samassa kohdassa kuin kerrosta aloittaessasi, eli tee 4 pylvästä. Jatka koko kerros samalla tavalla. Viidennellä kerroksella sakaroiden sivuilla olevia pylväitä virkataan 6, kuudennella 8 jne. Pylväitä ei tarvitse (eikä jaksa) enää hetken päästä laskea vaan niiden paikat löytyvät tottumuksesta.

Viidennellä kerroksella sakaroiden väliin jääviä pylväitä virkataan 6, ja keskimmäinen silmukka hypätään yli. Toivottavasti saatte kuvasta selvää :)

Rievusta voi tehdä niin ison tai pienen kuin haluaa. Itse tekemissäni on 19 -25 kerrosta ja halkaisijaltaan noin 50-60 cm. Viimeistelin rievun reunat rapuvirkkauksella, jonka pitäisi estää reunoja rullaantumasta. Päättele kaikki värinvaihtokohdat ja siirry pupun virkkaukseen.

Unirievun pohja kaipaa enää lankojen päättelyä ja höyrytystä. Sitten pupun virkkauksen kimppuun!

PUPUN VIRKKAAMINEN

Pupun osat tehdään kiinteinä silmukoina spiraalina. Rusetissa tarvitaan myös ketjusilmukoita kääntymistä varten, koska se virkataan tasona.

Alla olevissa ohjeissa lisääminen (lisää yksi) tapahtuu niin, että yhteen kiinteään silmukkaan virkataan kaksi kiinteää silmukkaa. Kaventaminen (kavenna yksi) puolestaan tapahtuu niin, että lanka vedetään koukulla ensin yhden kiinteän silmukan läpi, ja sen jälkeen siitä seuraavan kiinteän silmukan läpi. Nyt otetaan langankierto koukulle ja vedetään kaikkien kolmen lenkin läpi. Näin kohtaan ei jää reikää, kuten kävisi, jos vain hyppäisi yhden kiinteän silmukan yli.

Suluissa oleva numero tarkoittaa silmukkamäärää, joka kerroksella on kerroksen loppuessa.

KORVAT

1. luo 5 kiinteää silmukkaa (ks) silmukkalenkkiin (5)
2. *virkkaa 2 kiinteää silmukkaa jokaiseen silmukkaan* (10)
3. virkkaa kiinteitä silmukoita koko kierros (10)
4. *virkkaa 1 ks, lisää yksi* (15)
5-8. virkkaa kiinteitä silmukoita koko kierros (15)
9. *virkkaa 3 ks, kavenna yksi* (12)
10. virkkaa kiinteitä silmukoita koko kierros (12)
11. *virkkaa 4 ks, kavenna yksi* (10)
12-13. virkkaa kiinteitä silmukoita koko kierros (10)
14. kavenna yksi, virkkaa 8 ks (9)
15. virkkaa kiinteitä silmukoita koko kierros (9)
16. kavenna yksi, virkkaa 7 ks (8)
17. virkkaa kiinteitä silmukoita koko kierros (8)

Virkkaa kahdet korvat ja jätä odottamaan päähän kiinnitystä.

PÄÄ

1. luo 6 ks silmukkalenkkiin (6)
2. *virkkaa 2 kiinteää silmukkaa jokaiseen silmukkaan* (12)
3. *virkkaa 1 ks, lisää yksi* (18)
4. *virkkaa 2 ks, lisää yksi* (24)
5. virkkaa kiinteitä silmukoita koko kierros (24)
6. *virkkaa 3 ks, lisää yksi* (30)
7. virkkaa kiinteitä silmukoita koko kierros (30)
8. *virkkaa 4 ks, lisää yksi* (36)
9. virkkaa kiinteitä silmukoita koko kierros (36)
10. *virkkaa 5 ks, lisää yksi* (42)
11-13. virkkaa kiinteitä silmukoita koko kierros (42)
14. *virkkaa 5 ks, kavenna yksi* (36)
15. virkkaa kiinteitä silmukoita koko kierros (36)
16. *virkkaa 4 ks, kavenna yksi* (30)
17. *virkkaa 3 ks, kavenna yksi* (24)

Viimeistään näillä main olisi hyvä kiinnittää päähän aikaisemmin virkatut korvat ja kirjailla kasvot. Silmiksi voi käyttää vaikka turvanappeja, kirjailla ne langalla tai tehdä ne ohuemmasta virkkauslangasta, kuten minä. Loin koukulla nro 1,5 lankalenkkiin 6 ks mustalla, minkä jälkeen vaihdoin valkoiseen ja virkkasin 12 ks ja päättelin. Kannattaa jättää riittävän pitkät hännät lankoihin päättelyä ja kiinnitystä varten. Kiinnitä korvat ja silmät moninkertaisilla pistoilla, jotta pupu kestää elämää hajoamatta. Kun pupun kasvot ovat valmiit ja korvat kiinitetty, jatka virkkaamista.

18. *virkkaa 2 ks, kavenna yksi* (18)
19. virkkaa kiinteitä silmukoita koko kierros (18)
20. *virkkaa 1 ks, kavenna yksi* (12)
21. *kavenna yksi* (6)

Täytä pää vanulla ja päättele aukko. Jätä riittävän pitkä häntä kiinnitystä varten.

Kiinnitin korvat päähän jo hyvissä ajoin. 

KÄDET

1. luo 4 ks silmukkalenkkiin (4)
2. *virkkaa 2 kiinteää silmukkaa jokaiseen silmukkaan* (8)
3. virkkaa kiinteitä silmukoita koko kierros (8)
4. *virkkaa 1 ks, lisää yksi* (12)
5-6. virkkaa kiinteitä silmukoita koko kierros (12)
7. *virkkaa 4 ks, kavenna yksi* (10)
8-9. virkkaa kiinteitä silmukoita koko kierros (10)
10. *virkkaa 3 ks, kavenna yksi* (8)

Täytä tassu sopivalla määrällä vanua vaikka virkkuukoukun avulla. Laitoin vanua ainoastaan tassujen päihin, en käsivarsiin ollenkaan.

11-18. virkkaa kiinteitä silmukoita koko kierros (8)

Käsien pituus on makuasia, ja kokeilemalla löytyy sopivin. Voit päätellä käden ja virkata alusta lähtien toisen. Itse päätin tehdä kädet yhtenä kappaleena, joten jatkoin tästä kohdasta seuraamalla ohjeen silmukkamääriä käänteisessä järjestyksessä. Mikäli seuraa sanallisia ohjeita kaventamisesta ja lisäämisestä, tulee toisesta tassusta erilainen, koska silmukkamäärän muutokset osuvat eri riveille. Toinen tassu eteni suurin piirtein näin:

1-9. virkkaa kiinteitä silmukoita koko kierros (8)
10. *virkkaa 3 ks, lisää yksi* (10)
11-12. virkkaa kiinteitä silmukoita koko kierros (10)
13. *virkkaa 4 ks, lisää yksi* (12)
14-15. virkkaa kiinteitä silmukoita koko kierros (12)
16. *virkkaa 1 ks, kavenna yksi* (8)
17. *virkkaa kiinteitä silmukoita koko kierros (8)

Täytä tassu sopivalla määrällä vanua.

18. *kavenna yksi) (4)

Katkaise lanka ja päättele.


RUSETTI

1. luo 6 ketjusilmukkaa (kjs) + kjs kääntymiseen (6)
2-4. virkkaa 6 ks + kjs (6)
5. kavenna yksi, virkkaa 4 ks + kjs (5)
6. virkkaa 5 ks + kjs (5)
7. kavenna yksi, virkkaa 3 ks + kjs (4)
8. virkkaa 4 ks +kjs (4)
9. lisää yksi, virkkaa 3 ks + kjs (5)
10. virkkaa 5 ks + kjs (5)
11. lisää yksi, virkkaa 4 ks + kjs (6)
12-14. virkkaa 6 ks + kjs (6)

Ensimmäinen rusetti sinisellä pupulla on virkattu näin, mutta liila ja pinkki pupu saivat kaksinkertaisen rusetin. Sisemmän osan tein samalla ohjeella, mutta jätin uloimmat 2 kerrosta kummastakin päästä pois, eli aloitin kerrokselta 3 ja päättelin kerroksella 12. Näin toisesta rusetista tulee hieman pienempi. Asetin rusetit päällekäin ja kiedoin lankaa tiukasti keskikohtien/kohdan ympäri useita kertoja (noin 7-10 kertaa), minkä jälkeen tein muutaman piston rusetin taustalle kokoonpysymisen varmistamiseksi. Poikkasematta lankaa välillä, ompelin rusetin pupun korvalle.

Kaikki pupun osat ovat valmiina yhdistettäväksi tähden malliseen riepuun.

OSIEN YHDISTÄMINEN

Yhdistämisen aloitin asettamalla pupun pään keskelle käsiä ja kiinnittämällä ne muutamalla pistolla päähän (tosin aina lopputulosta katsellessani tuntui, että kädet ovat hieman eri pituiset, joten kannattaa tarkkailla käsien sijaintia myös riepuun yhdistämisen lomassa). Sitten vain pupu keskelle tähteä ja katsotaan, että sakarat asettuvat nätisti. Ompelin useita kertoja pupun ympäri, jotta pää ja kädet varmasti pysyvät paikallaan. Päättelyiden ja viimeistelyiden jälkeen voi keskittyä ihastemaan lopputulosta!

Sukulaispojan unikaveri.

Siipan sukulaistytön unikaveri.

Hyvän ystäväni tyttären unikaveri.

Kyläilylahja vastasyntyneelle: junasukat ja "junatumput" (versio 1)

Kävimme tervehtimässä viikon ikäistä uutta, pienen pientä sukulaista ja mitäs muutakaan voisin viedä lahjaksi kuin junasukat. Päätin vielä neuloa yhteensopivat tumput, joille annoin nimeksi junatumput versio 1. Lisäksi virkkasin parit pienet kukkaset koristamaan sukkia. Väreinä ovat hempeä vaaleanpunainen ja valkoinen, ja lankana Dropsin baby merino.

Junasukat ja junatumppujen ensimmäinen versio Dropsin baby merino -langasta

JUNASUKAT

Junasukan pituus venyttämättä on noin 9 cm ja mahtuu vastasyntyneelle ehkä 2-4 kuukautta jalan kasvuvauhdista riippuen. Sukat tein kuten tässä aikaisemmassa postauksessani, kerron tässä kuitenkin tiivistetysti tärkeimmät tiedot.

Puikot 2,5 ja silmukoita 32 jaettuna neljälle puikolle. *1o, 1n resorin korkeus on 9 riviä, sitten 3+3+3 riviä nurin, oikein ja nurin*. Toistetaan edellinen, minkä jälkeen neulotaan vielä yksi 9 rivin korkuinen resori ennen kantapään aloittamista. Olen itse tehnyt lähinnä sileitä kantapäitä, koska en pidä vahvistettujen ulkonäöstä, enkä oikeastaan niiden neulomisestakaan. Kantalapulla on korkeutta 12 riviä (+nurja) ja silmukoita oli 5+6+5. Noukin kantalapun sivusta 8 silmukkaa etureunastaan, joten kavennettavaa ensimmäisen puikon lopussa ja neljännen alussa oli kolme silmukkaa. Kavensin silmukat pois joka toisella kerroksella, minkä jälkeen jatkoin sileää ensimmäisellä ja neljännellä puikolla. Toinen ja kolmas puikko jatkavat 3+3+3 riviä nurin, oikein ja nurin. Jalkapöydälle mahtuu tässä koossa neljä nurjaa haitaria. Kantapään jälkeen neuloin yhteensä 22 kerrosta ennen kärkikavennusten aloittamista. Kavennukset tein leveänä nauhakavennuksena joka kerroksella.

KUKKASET

Päätin koristaa sukkia pienillä virkatuilla kukkasilla, mutten löytänyt yhtään juuri sopivaa ohjetta netistä. Löysin paljon kauniita, upeita, koristeellisia ja monimutkaisia ohjeita, mutta oikeastaan kaipasin vain peruskukan ohjetta. Kaipailemani kaltaisen ohjeen olen nähnyt jossain aikaisemmin, ja sitä muistelemalla tein nyt kokeillen seuraavanlaisen version.

Työn alla yksinkertainen virkattu kukka kiinteistä silmukoista ja pylväistä

Käytin koukkua nro 2,5/2 (en muista enää kumpi se on kun kokomerkintä on käytössä hinkkaantunut pois) ja lankana samaa Drops baby merinoa, jota käytin sukkiin. Aloitin kukan keskustasta, tein lankalenkkiin 5 kiinteää silmukkaa ja kiinnitin lenkiksi piilosilmukalla. Toisella kierroksella virkkasin jokaiseen kiinteään silmukkaan kaksi kiinteää silmukkaa (yht. 10) ja kiinnitin piilosilmukalla. Vaihdoin tässä vaiheessa väriä, koska siirryin terälehtiin, mutta keskustastahan voisi tehdä vielä suuremman, mikäli haluaisi tehdä suuremman kukan. Silloin ehkä virkkaisin taas jokaiseen silmukkaan kaksi kiinteää silmukkaa, jolloin seuraavalla kerroksella olisi 20 kiinteää silmukkaa. Joka tapauksessa rivin sulkeva piilosilmukka kannattaa tehdä jo uudella värillä terälehtiin siirtyessä. Virkkasin kolme ketjusilmukkaa, joiden jälkeen tein kolme pylvästä samaan silmukkaan, josta ketjusilmukkalenkki lähtee. Tämän jälkeen terälehti sulkeutuu kolmella ketjusilmukalla, jotka kiinnitetään piilosilmukalla aloituksesta seuraavaan kiinteään silmukkaan. Ensimmäinen terälehti on nyt valmis. Seuraavaa terälehteä varten siirrytään taas piilosilmukalla seuraavaan kiinteään silmukkaan, johon virkataan kolme ketjusilmukkaa. Näin toimien kukkaan pitäisi tulla 5 terälehteä, mutta ainakin yhteen tekemääni kukkaan tuli 6 terälehteä, mikä tarkoittanee sitä, etten aina muistanut siirtyä piilosilmukoilla eteenpäin. Eipä tuo ole menoa haitannut!  Kiinnitin kukat käsin sukkien sivulle ja etupuolelle.

JUNATUMPUT VERSIO 1

Sukat tarvitsivat kaverikseen tumput, ja halusin pitäytyä tässä hyvin paikallaan pysyvien junasukkien teemassa. Aloitin samalla tavalla kuin junasukat, eli 9 riviä 1o, 1n resoria, sen jälkeen haitareita, joita tein kaksinkertaisen määrän, eli 2x 3+3+3+ nurin, oikein ja nurin. Nurjia haitareita tuli siis neljä. Sen jälkeen neuloin 20 riviä 1o, 1n resoria ja lopuksi kavensin neulomalla kaikki silmukat kaksi oikein yhteen muutaman kerroksen ajan. Kun puikoilla oli 8 silmukkaa, katkaisin langan, vedin sen jäljellä olevien silmukoiden läpi ja päättelin tumput. Voilá! Eiväthän ne kovin kauniit ole, mutta jos ne eivät vilkkaasti käsiään heiluttelevan lapsen käsissä pysy niin sitten ei pysy mikään! Nimesin nämä versio ykköseksi, koska olin aluksi ajatellut tehdä hieman erilaiset, mutta olisin kaivannut ihan hieman lisää aikaa niiden mallin kokeilemiseen ja hahmottamiseen. Seuraavaksi syntyvä vauva saa olla junatumppujen versio 2 koekäyttäjä :)

Junatumppujen ensimmäinen versio

Yhden kerän lankapussukka virkkaukseen tai neulomiseen

Olen syksyn mittaan ihastellut eri käsityöryhmissä hienoja lankapussukoita, joissa mukana kulkee lankakerän lisäksi muuta pikkutavaraa. Ajattelin ratkaista syksyisen ompelujumini pienellä ja yksinkertaisella yhden illan pikatikillä, mutta nälkä kasvoi syödessä ajatellessani mitä kaikkea kivaa pientä lankapussukkaan voisi lisätä. Lisäsin koristeeksi applikoimalla lankakerät molemmille puolille sekä kokeellisen langanohjaimen. Aikaa meni lopulta pari päivää. Rahallinen panostus oli melko minimaalinen, sillä vinonauhaa (0,8 €) lukuun ottamatta kaikki tarvikkeet löytyivät kangasvarastoistani.

Lankapussukka pysyy vähän liikkuvammankin henkilön mukana. Olen itse todennut tämän erittäin käteväksi automatkoille, koska aikaisemmin lankakerä pyöri jossain epämääräisessä muovipussissa jalkatilassa. 

Ideani lähti pilkullisesta kankaasta, josta keväällä tein veljeni vaimon pyynnöstä vauvapesän. Sitä oli juuri sopivan kokoinen palanen pientä pussukkaa varten ja kaavojen hahmottelu alkoi jäljellä olevan kankaan mittauksella. Roikotin myös mittanauhaa käsivarrestani arvioidakseni kuinka suuri suuaukko pussukkaan tulisi tehdä ja pähkäilyjeni jälkeen olin saanut aikaiseksi kuvassa näkyvän kaavan, jonka korkeus oli 32 cm, leveys 25 cm, pussiosan korkeus 17 cm ja kantohihnan leveys 8 cm. Pyöreät kaaret piirsin Kartio-lasin reunaa pitkin. Jälkikäteen ajatellen, ihan hiukan syvempi pussukka olisi ollut hyvä, mutta kun ei ole kangasta niin ei ole kangasta. Pussukkaan mahtuu hyvin yksi kerä pyörimään, ja mikäli työ ei ole kokoluokkaa suuri, myös työ matkustaa pussukassa.

Tein pussukan toisesta sivustaan taitteella, koska mielessäni oli ovela suunnitelma langanohjainta varten! Päädyin lopulta toteuttamaan sen eri tavalla, joten pussukan olisi hyvin voinut leikata ilman taitetta.

Vuoritin lankapussukan valkoisella puuvillakankaalla ja tässä vaiheessa sain idean tehdä pussukan sivuihin jotkin kivat koristeet. Etsin netistä piirrettyjä kuvia erilaisista lankakeristä ja hahmottelin lyijykynällä vuorin puolelle taideteokseni. Aikomukseni oli aluksi vain tikata siksakilla ääriviivat, mutta kangasvarastoista löytyi juuri sopivan värisiä satiinikankaan palasia, jotta voisin applikoida niistä lankakerät. Toiselle puolelle tein virkkuukoukun ja pitkulaisen kerän, toiselle puolelle puikot ja pyöreän kerän. Tajusin myös, että pelkkien ääriviivojen siksakkaaminen toimisi vain yksivärisen kankaan päällä, kun taas pilkullinen pohjakankaani häivyttäisi osan kovasta työstäni.

Virkkaukseen koukku ja pitkulainen lankakerä (en millään näemmä malttanut silittää vuorikankaita...)

Koska lyijykynämerkinnät olivat nurjalla puolella, jouduin aluksi ompelemaan saumojen päältä pitkällä tikillä, jotta pystyisin tikkaamaan päälipuolelta. Aloitin applikoinnit koukuista, koska ne ovat lankakerän alla. Sen jälkeen jatkoin lankakerien parissa, ensin pitkällä tikillä ääriviivat hahmottaen, sen jälkeen oikealta puolelta applikoiden. Pyrin siihen, että jokaisen siksaksauman pää jää toisen sauman alle, joten applikoin ensin ns. alemmat langat ja vasta lopuksi päältä kulkevat pitkät saumat. Ja lopulta tietysti kerän ympäri, jolloin myös puikkojen/koukun saumojen päät jäivät piiloon.

Satiinikangas kiinnittyi samalla kun ompelin nurjalta puolelta paikat applikoinneille. Kaksipuoleinen liimakangas oli loppu, mutta tavallista oli, ja hyvin onnistui. 

Seurasin aikaisempia ompeleita oikealta puolelta tikatessani.

Applikointien lopputuloksesta tuli parempi kuin uskalsin toivoa! 

Jopa niin hyvä, että lankapussiahan voisi käyttää myös nurinpäin, kunhan pohjan sauman ompelee pussiin.

Pohjien ompeleminen pussiin erikseen oli jo hieman haastavampi tapaus, koska applikoinnit olivat paikoin lähellä reunaa. Ompelin myös hihnan päät toisiinsa, ja kanttasin molemmat suuaukot vinonauhalla. Olin varsin tyytyväinen pussukan ulkonäköön ja onnistumiseen, mutta vielä en voinut työtäni julistaa valmiiksi, koska olin saanut hassun idean, että reunaan pitäisi ommella langanohjain! Aikomukseni oli tehdä tuohon taitteella leikattuun reunaan kaksi napenläpeä, jotka ovat toisesta päästään auki. Tähän reunaan sitten laittaisin napin ja silmun. Kanttauksen jälkeen kuitenkin tulin toisiin ajatuksiin kun napinläven tekeminen jo kantattuun reunaan ennusteli katastrofia. Joten keksin, että miksi ylipäätään tehdä sitä napinläpeä kun pelkkä tamppi ja nappi riittäisi? Vinonauhasta ylijäänyt kaksinkertainen pala sai reunatikkaukset ja napinlävet, ja ompelin sen sivusaumaan. Napit ompelin käsin paikalleen.

Ideoimani langanohjain lankapussukalle. Toisella puolella säilytän tällä hetkellä kerrosmerkkejä.

Alustavan kokeiluni pohjalta langanohjain tosiaan toimii! Parhaiten kylläkin silloin kun kerä alkaa olla sen verran loppu, että se nykäistessä muuten pompahtaisi syliin. Täyteen lankakerään langanohjaimella ei tunnu olevan vaikutusta, tai pikemminkin haittaa sen liikettä. Syvempi pussi olisi tässä varmasti avainsana. Kehitettävää siis jäi! Mikäli en olisi tehnyt kirjailuja sivuille, olisin ehkä tehnyt pikkutaskut esim saksille, kerrosmerkeille yms. Ehkä seuraavaan versioon? :)

Valmis lankapussukka molemmilta puolilta. Olen supertyytyväinen lopputulokseen!

Lankapussukkaa voisi hyvin käyttää myös nurja puoli ulospäin, mikäli ei langanohjaimia tule käyttäneeksi. 

Historiallisen korsetin ompelukurssilla

Olin alkukesästä Vaasaopiston järjestämällä viikon mittaisella historiallisen korsetin ompelukurssilla. Olen aikaisemmin ommellut useampia  juhlapukukorsetteja eri käsityölehtien ohjeilla, ja ne ovat kaikki olleet samantyylisiä: takaa nyöritettyjä, vuoritettuja, luilla tai rigilenellä tuettuja, ja jossa päälikangas ja vuorikangas muotokaitaleineen ovat ommeltu pussiin, jotta korsetti on myös sisäpuolelta siistinnäköinen. Historiallisen korsetin teko oli hyvin erilainen kokemus, josta päällimmäisenä jäi mieleen moninkertaiset sovitukset ja riittävien saumavarojen jättämisen tärkeys. Suurin osa kurssilaisista (minäkin) valitsi mallikseen 1800-luvun "burleski"-korsetin (aikakaudella oli varmasti jokin nimikin, mutta puhuimme korsetista aina burleskina, joten muu nimitys on unohtunut). Tein takaa nyöritettävän version, mutta jotkut laittoivat myös plansetin eteen. Plansetit saimme pikalähetyksenä Belle Modestesta Helsingistä. Kankaat ostin Eurokankaasta  - päälikangas pakalta ja pellavakangas oli onnellinen löytö palalaarista. Jäi vuorimateriaalia vielä toiseenkin korsettiin!

Historiallisen 1800-luvun mallin mukaan ommeltu pellavalla vuorattu ja takaa nyöritetty korsetti tuli valmiiksi kesällä. Päälikangas on polyesteriä ja vuorikangas pellavaa.

Kurssin vetäjä oli toiminut yli 30 vuotta teatterin puvustamossa eri aikakauden korsetteja ja rooliasuja ommellen. Hänellä oli valtavasti tietotaitoa korsettien ompelusta ja sovittamisesta, ja jokaisen korsetti sovitettiin omalle vartalolle sopivaksi. Työ alkoi tietenkin mittojen ottamisella, kaavojen piirtämisellä ja sovitusmallin teolla. Sovitusta varten kappaleet ommeltiin yhteen saumavarojen päästä, ja sovituksessa katsottiin, että takakappaleiden ja takasivukappaleiden sauma asettuu rintaliivien sankojen kohdalle, sivusauma todella on vartalon sivussa ja etukappaleen ja etusivukappaleen sauma asettuu rinnan korkeimmasta kohdasta ihan hiukan kainalon suuntaan. Ylimääräinen kangas poistettiin sovituksen jälkeen.

Korsetti rakentui taitteella leikastusta etukappaleesta ja neljästä kaksinkertaisesta kankaasta leikatusta kappaleesta. Sovitusmalliin olen piirtänyt peruskaavan ääriviivat sovitusta varten.

Sovitusmalli ommeltiin, purettiin ja muokattiin moneen kertaan. Jokaisen muutoksen jälkeen ylimääräinen kangas leikattiin pois ja sovitettiin vielä kertaalleen. Saumat silitettiin aina auki sovitusta varten.

Kun sovitusmalli oli todettu sopivaksi, purettiin osat toisistaan ja aseteltiin ne pellavakankaalle. Kappaleissa oli valmiina saumanvarat ja langansuuntaa osoittavat merkit olivat pääosin tallella, joten vuorikankaan leikkaaminen sujui helposti. Seuraava vaihe onkin rigilenen ompelu vuorikankaaseen. Opettajan osoittamiin kohtiin (langan suuntaisesti) leikattiin kappaletta hieman lyhyempi pätkä rigileneä, joka ommeltiin molemmista sivuista ja toisesta päästään vuorikankaaseen (fiksu olisi ommellut U:n muotoon alhaalta ylös, sivulle ja takaisin alas, mutta minäpä aloitin ylhäältä, joten jouduin myöhemmässä vaiheessa purkamaan alaosia, jotta sain luita sovitettua rigilenekujiin). Rigileneä taisi mennä noin neljä metriä.

Rigilene ommeltiin pellavakankaaseen opettajan osoittamiin kohtiin. Rigilene leikataan pyöreältä rullalta, joten se vetää kappaleet kaarelle. Silityksessä palat kuitenkin oikenivat.

Etu- ja takakappaleisiin ommeltiin enemmän rigilenejä kuin sivuille. Koska osaan rigilenekujista pujotetaan myöhemmin teräs- tai spiraaliluita, kannattaa rigilenen ompelussa pitää silmällä kujan leveyttä. Luut pujotetaan kujiin alapuolelta, joten kujan alapää kannattaa jättää auki.

Päälikangas leikattiin pellavakappaleita kaavoina käyttäen. Päälikangasta olin ostanut yhden metrin, joka riitti hyvin eikä suuria hukkapaloja juuri tullut. Langansuuntamerkkini olivat tähän mennessä jo kadonneet, mutta onneksi rigilenejä pystyi käyttämään apuna, koska ne oli ommeltu langansuunnan mukaan. Vuorikangas ja päälikangas tikattiin toisiinsa rigilenekujien tikkauksia seuraten. Ompelin myös jokaisessa palassa päälikankaan ja vuorin yhteen sivusaumoistaan pitkällä siksakilla.

Korsetin päälikangas leikattiin vuorikangaspalasten avulla. Näissä langansuunnan etsiminen olikin jo asteen vaikeampaa kuin vuorikankaan leikkaamisessa, mutta onneksi lopulta muistin, että rigilenet on ommeltu langansuuntaisesti.

Päälikangas ja vuorikangas tikattiin toisiinsa rigilenekujia pitkin. Jokaisen kappaleen päälikangas ja vuorikangas ommeltiin yhteen pitkällä siksakilla sivusaumoistaan. Tämä estää rispaantumista ja kappaleet on myös helpompi yhdistää toisiinsa.

Nyt päästiin vihdoin kokoamaan korsettia! Kappaleet ommeltiin toisiinsa, saumat silitettiin auki ja vuorossa oli taas sovitus. Sivusaumoista sain kaventaa pari senttiä ja kupin yläosaa muotoiltiin paremmin istuvaksi. Kuvassa opettajan laittamat nuppineulat, joiden mukaan ompelin uudet saumat. Uusien saumojen ompelun jälkeen tietysti vielä sovitettiin korsetin istuvuutta. Samalla opettaja leikkasi pyynnöstäni etukappaleeseen sydämen muotoisen kaaren ja muotoili muutenkin ylä- ja alareunoja, koska kankaiden leikkauksessa kappaleiden ylä- ja alareunaan oli jätetty runsaat saumavarat. Yläreunan linjaa pudotettiin hieman kainalon kohdalta paremmin istuvaksi ja alareunaa lyhennettiin sopivan mittaiseksi. Korsetti ulottuu itselläni alalantiolle.

Ensimmäisessä varsinaisessa korsetin sovituksessa tuli muutoksia vielä kupin yläosaan ja sivusaumoihin. Tässä vaiheessa on hyvä olla poistettavaa kangasta sen sijaan, että pitäisi jollain konstilla saada sitä lisää.

Koska työn valmistuessa sivusaumat ommellaan viimeisenä, sain vielä yhden kerran ratkoa sivusaumat. Kanttasin kaikkien kolmen kappaleen yläreunat satiininauhalla, minkä jälkeen pujottelin tukiluita rigilenekujiin. Eteen ja sivuille pujotettiin rigilenekujiin yhteensä viisi spiraaliluuta. Takaa keskeltä taitettiin runsas 4 cm ja reunaan ommeltiin sentin päähän toisistaan kaksi kujaa teräsluita varten. Näin monella tukiluilla luulisi jo vyötärön pysyvän paikallaan :) Tikkasin kujat luiden alapuolelta kiinni ja kanttasin alareunat satiininauhalla. Lopulta sain ommeltua sivusaumat, joiden ompeleminen viimeisenä on melko hyvä ratkaisu, jos haluaa myöhemmin vähällä ratkomisella muuttaa korsetin kokoa. Etenkin teatterimaailmassa tämä kuulostaa järkevältä.

Sain koottua korsetin kurssin tunneilla, mutta viimeistelyt jäivät kotitehtäväksi. Tein taakse teräsluun mittaisen "liehukkeen", joka näkyy nyörityksen takaa, jos takakappaleiden väliin on jätetty hajurako. Monet halusivat tehdä nyöritysreiät käsin (jääpiikin näköisellä työkalulla tehtiin ensin reikä, joka reunustettiin hieman paksummalla langalla), mutta mielestäni ainakin omaan korsettiini sopivat sirkkarenkaat ihan yhtä hyvin. Ostin Prymin hopeanvärisiä 4 mm sirkkoja, joiden välisen etäisyyden määritteli teräsluun pituus ja sirkkojen määrä (8 kpl per puoli). Lyhyiden laskutoimitusten jälkeen sirkkojen väliseksi etäisyydeksi tuli 4 cm. Tein reiät Prymin rei'ityspihdeillä ja paukuttelin sirkat paikalleen vasaralla. Sirkkarenkaatkin ulottuvat vain teräsluun alapäähän asti.

Nyöritykseen liittyen sain kuulla opettajalta, että autenttisessa historiallisessa korsetissa nyöritys toteutettiin eri tavalla kuin nykyisissä pukukorseteissa. Toisen takakappaleen yläreunaan tehtiin allekkain kaksi nyöritysreikää, joihin nyöri sidottiin kiinni. Nyörin pää pujoteltiin kummallakin puolella siksakkia tehden alas asti ja kiristettiin. Nykyisissä korseteissahan nyöritys yleensä alkaa ylhäältä keskeltä nyöriä ja nyörien päät kulkevat ristikkäin puolelta toiselle kunnes ne kohtaavat alhaalla.

Lähes valmiina! Rei'ityspihdit ovat todella kätevät ja säästävät myös hermoja. Sirkat paukutin vanhanaikaisesti vasaralla, koska en osannut taas pitkän ajan jälkeen käyttää sirkkapihtejäni (jälkeenpäin oli tosi blondi olo kun tajusin, miksi sirkat vääntyivät pihdeillä puristettaessa...)

Sitten ei muuta kun nyörit paikalleen ja valmiin työn ihastelua! Koska ajattelen käyttäväni tätä korsettia juhlissa, ostin nyöritystä varten kapeaa hopeista satiininauhaa ja tein nyörityksen kaksinkertaisena. Mikäli tulee tarve niin nyörityksen voi helposti vaihtaa johonkin jykevämpään naruun. Tämän korsetin teko oli kyllä hieno kokemus ja erityisen mukavaksi sen tekivät mukava opettaja ja kanssakurssilaiset. Loppuun vielä muutama kuva valmiista korsetistani!

Valmis työ edestä. Onnistuin hyvin sydämen muodon ja nipukan kanttauksissa.

Valmis korsetti takaa päin. Tässä näkyy myös "liehuke" nyörityksen takana

Lähikuva nyörityksestä. Mielestäni hopeinen väri sopii hyvin pohjakankaaseen. Juuri sopivan väristä satiininauhaa ei löytynyt, mutta tämä on hyvä.

Etukappaleen nipukka. Nipukoita alettiin ilmeisesti tehdä korsetteihin, koska tanssiparin oli helppo ottaa siitä kiinni ja nostaa nainen siitä ilmaan. Kaikkea sitä oppiikin!